Talliumhydroksidi
| Talliumhydroksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | TlOH |
| Moolimassa | 221,388 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 139 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 7,44 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 34,3 g/l (18 °C)[2] |
Talliumhydroksidi (TlOH) on tallium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden talliumyhdisteiden valmistamiseen ja orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa talliumhydroksidi on keltaista kiteistä ainetta[1]. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen ja kiderakenne on kerroksittainen[3]. Muiden hydroksidien tavoin taliumhydroksidi on erittäin voimakas emäs. Yhdiste liukenee veteen ja myös etanoliin. Kuumennettaessa yhdistettä noin 140 °C:n lämpötilaan se hajoaa tallium(I)oksidiksi ja vedeksi. Yhdiste reagoi hiilidioksidin kanssa muodostaen talliumkarbonaattia. Talliumhydroksidi on talliumyhdisteille tyypillisesti erittäin myrkyllistä.[1][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talliumhydroksidia muodostuu metallisen talliumin reagoidessa veden kanssa. Tavallisimmin sitä valmistetaan kuitenkin liuottamalla talliumoksidia veteen tai saostamalla liukoisen talliumsuolan vesiliuoksesta hydroksidiliuoksella. Talliumhydroksidia käytetään valmistettaessa muita talliumyhdisteitä kuten talliumkarbonaattia ja -sulfaattia sekä talliumin organometalliyhdisteitä.[1][4][5][7][8]
- Tl2O + H2O → 2 TlOH
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Bob Blumenthal, Kelly Sellers & Matthew Koval: Thallium and Thallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–94. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2020). (englanniksi)
- ↑ Oleg I. Siidra, Sergey N. Britvin Sergey V. Krivovichev & Wulf Depmeier: Polytypism of Layered Alkaline Hydroxides: Crystal Structure of TlOH. ZAAC, 2010, 636. vsk, nro 3-4, s. 595–599. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Heinrich Micke & Hans Uwe Wolf: Thallium and Thallium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1088. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1037–1038. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Mukund P. Sibi & Nancy E. Carpenter: Thallium(I) Hydroxide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 9.3.2020.
- ↑ Jeanne Mager Stellman: Encyclopaedia of Occupational Health and Safety: Guides, indexes, directory, s. 63.40. International Labour Organization, 1998. ISBN 92-2-109203-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2020). (englanniksi)