Taika-uudistukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taika-uudistukset (jap. 大化の改新, Taika no kaishin) olivat keisari Kōtokun Japanissa käyttöön ottama käytäntöjen sarja vuonna 646. Ne kirjoitettiin pian prinssi Shōtokun kuoleman ja Soga-klaanin tappion jälkeen. Kruununprinssi Naka no Ōe (joka hallitsi myöhemmin keisari Tenjinä), Nakatomi no Kamatari ja keisari Kōtoku päättivät uudistusten yksityiskohdista yhdessä. Keisari Kōtoku otti tämän jälkeen nimen "Taika" (jap. 大化), "Suuri uudistus".

Uudistukset alkoivat maareformilla, joka perustui kungfutselaisiin ideaaleihin ja kiinalaiseen filosofiaan. Reformin todellisia tarkoituksia olivat Kiinan hallitusjärjestelmään perustuvan keisarillisen hovin vallan lisääminen ja keskushallinnon roolin kasvattaminen. Lähettiläitä ja oppilaita lähetettiin Kiinaan opiskelemaan kaikkea aina Kiinan kirjoitusjärjestelmästä maan kirjallisuuteen, uskontoon, arkkitehtuuriin ja jopa ruokailutapoihin. Nykyäänkin uudistusten vaikutus on yhä nähtävissä Japanin kulttuurissa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shōtoku Taishin hallituskauden päätyttyä Soga-klaani, joka oli Shōtokulle sukua, otti Yamato-hovin valtaansa. Klaani vastusti Shotōkun poikaa Yamashiro Ōea ja tappoi hänet vuonna 643. Keisarinna Kōgyokun hallinnossa Soga-klaanin päämies, Soga no Iruka, toimi käytännössä hovin kaikkivaltiaana johtajana. Sogan diktatuuria vastustaviin kuuluivat keisarinnan veli Karu, poika Naka no Ōe ystävänsä Nakatomi no Kamatarin kanssa ja vävy Soga no Ishikawamaro (Irukan serkku). He lopettivat Irukan hallinnon vallankaappauksella vuonna 645 (Isshin välikohtaus). Kun Kōgyoku oli luovuttanut valtaistuimensa Karusta tuli keisari Kōtoku. Uusi keisari aloitti uudistusten sarjan, joka kulminoitui Taika-edikteihin vuonna 646, yhdessä prinssi Naka no Ōen kanssa. Samaan aikaan kaksi oppinutta, Takamuko no Kuromaro ja munkki Min (jotka olivat molemmat matkustaneet Ono no Imokon kanssa Sui-dynastian hallitsemaan Kiinaan, jossa he viettivät yli vuosikymmenen), nimitettiin kuni no hakushin (jap. 国博士, valtionlääkäri) virkoihin. Heillä oli todennäköisesti suuri osuus ediktien laatimisessa. Ne käytännössä perustivat Japanin keisarillisen hallitusjärjestelmän. Hallitsija ei ediktien mukaan enää ollut klaaninjohtaja vaan keisari (jap. 天皇, tennō), joka hallitsi taivaan käskystä ja jolla oli absoluuttinen valta.

Ennen keisari Kōtokun valtaannousua Japani oli jakautunut useisiin klaanien ja sotaherrojen hallitsemiin alueisiin. Uudistuksia tarvittiin äskettäin valloitettujen ja yhdistettyjen kansanryhmien ja maiden tuomiseksi keisarin hallinnon alle. Ne loivat feodaalijärjestelmän perusteet: lääninherroilla oli valta maidensa alueella ja perintöoikeus maahan ja titteleihin, mutta kaikki maa ja uskollisuus kuuluivat lopulta keisarille. Näyttääkseen esimerkkiä muille aatelisille kruununprinssi antoi omat yksityiset alueensa julkisiksi (keisarin hallintaan).

Uudistusediktit rajoittivat suuresti aluelllisten virkamiesten itsenäisyyttä ja tekivät keisarillisesta hovista kansan vetoomus- ja valituskohteen. Lisäksi viimeisillä edikteillä yritettiin lopettaa joitakin sosiaalisia tapoja, jotta Japanin yhteiskunta tuotaisiin lähemmäs kiinalaista. Japani oli kuitenkin yhä suurelta osin neoliittinen kulttuuri, ja kiinalaistyyppisen keisarin ideaalin juurtumiseen kului vielä vuosisatoja.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Taika Reform