Susan Solomon
| Susan Solomon | |
|---|---|
 Susan Solomon työpöytänsä ääressä 2004. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. tammikuuta 1956 Chicago, Illinois, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Illinois Institute of Technology Kalifornian Berkeleyn yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Veronica Vaida |
| Instituutti |
NOAA Massachusetts Institute of Technology |
| Tutkimusalue | ilmakehäkemia |
| Tunnetut työt | CFC-yhdisteiden vaikutus otsonikatoon |
| Palkinnot |
National Medal of Science (1999) Blue Planet Prize (2004) Crafoord-palkinto (2018) |
Susan Solomon (s. 19. tammikuuta 1956 Chicago, Illinois, Yhdysvallat[1]) on yhdysvaltalainen ilmakehäkemisti ja klimatologi, joka todisti 1980-luvulla CFC-yhdisteiden vaikutuksen otsonikatoon.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Susan Solomon syntyi Chicagossa vuonna 1956. Hän kiinnostui tieteestä jo lapsena katseltuaan television tiedeohjelmia, kuten Meren salaisuuksia. High school -aikana Solomon sijoittui kolmanneksi kansallisessa tiedekilpailussa. Hänen projektinsa mittasi hapen määrää kaasuseoksissa.[2]
Solomon opiskeli Illinois Institute of Technologyssä kemiaa ja suoritti 1977 alemman korkeakoulututkinnon. Hän jatkoi opintojaan Kalifornian Berkeleyn yliopistossa, mistä hän valmistui tohtoriksi vuonna 1981.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistuttuaan Solomon pääsi tutkijaksi Yhdysvaltain valtameri- ja ilmakehävirasto NOAA:n aeronomialaboratorioon Boulderiin. Hänen tutkimuksensa suuntautui alkuun yläilmakehän otsonin tietokonemallintamiseen.[1]
Vuonna 1985 ilmestyivät ensimmäiset raportit Etelämantereen päällä olevan otsonikerroksen nopeasta ohenemisesta. Otsonikadon syytä ei tiedetty, ja monet tieteilijät halusivat lähettää Antartikselle laitteita mittaamaan ilmakehän otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksia. Solomon ilmottautui vapaaehtoiseksi, ja hän johti tutkimusmatkaa, joka oli Etelämantereella syksyllä 1986.[1] Solomon uskoi, että CFC-yhdisteet olivat syynä otsonikatoon. Toisen tutkimusmatkansa Solomon teki vuonna 1987, jolloin hän keräsi ryhmineen tarpeeksi todistusaineistoa vahvistamaan, että CFC-yhdisteiden hajoaminen ilmakehässä aiheutti otsonikatoa.[2]
Solomonin tutkimustyö suuntasi Etelämantereelta Arktikselle. Hänen tutkimuksensa pohjoisnavan otsonikerroksen aukosta, joka oli pienempi kuin Etelämantereella, on auttanut todistamaan, että tulivuoret voivat voimistaa CFC-yhdisteiden otsonikerrosta tuhoavaa vaikutusta.[2]
Solomon jätti vuonna 2011 NOAA:n työskenneltyään siellä 30 vuoden ajan. Hän siirtyi Massachusetts Institute of Technologyn ilmakehäkemian ja klimatologian professoriksi.[2]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Solomon on saanut useita tunnustuksia. Hänelle on annettu muun muassa vuonna 1999 National Medal of Science, vuonna 2004 Blue Planet Prize ja vuonna 2018 Crafoord-palkinto.[2][3] Hän oli 36-vuotiaana nuorin nainen, joka on valittu National Academy of Sciencesiin, kun hänet hyväksyttiin sinne vuonna 1992.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Solomon, Susan (1956–) World of Earth Science. Encyclopedia.com. Viitattu 3.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Susan Solomon Science History Institute. Viitattu 3.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Two legendary climate researchers receive this year’s Crafoord Prize 18.1.2018. The Royal Swedish Academy of Sciences. Viitattu 3.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Susan Solomon Colorado Women's Hall of Fame. Viitattu 3.4.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Susan Solomon Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
