Supayalat
| Supayalat | |
|---|---|
 Supayalat myöhemmin väritetyssä valokuvassa. |
|
| Burman kuningatar | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1859 tai 1860 |
| Kuollut | 1925 Rangoon |
| Puoliso | Thibaw |
Supayalat (1859 tai 1860 – 1925) oli Burman eli nykyisen Myanmarin viimeisen kuninkaan Thibawin vaimo ja maan kuningatar. Supayalatin on usein kuvailtu käyttäneen maan todellista valtaa heikon miehensä kulisseissa. Burman Konbaung-dynastian itsenäisyys päättyi brittien vastaisessa kolmas anglo–burmalaisessa sodassa vuonna 1885. Hallitsijapari karkotettiin Intian Ratanagiriin. Thibaw kuoli vuonna 1916 ja Supayalatin sallittiin palata Burmaan kolme vuotta myöhemmin. Hän vietti lopun elämäänsä kotiarestissa köyhissä olosuhteissa Rangoonissa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Supayalat syntyi eri lähteiden mukaan joko vuonna 1859 tai 1860. Hänen äitinsä oli Burman kuningas Mindonin leski Sinpyumashin. Supayalatin aviomies Thibaw oli Mindonin poika toisen vaimon kautta ja näin myös Supayalatin velipuoli.[1] Thibaw nousi Burman kuninkaaksi isänsä kuoltua käydyn verisen valtaistelun jälkeen vuonna 1878.[2] Thibawin nostattivat valtaan Burman hovi, jonka jäsenet pitivät nuorta kuningasta helposti ohjailtavana.[3]
Thibawia on pidetty isäänsä heikompana hallitsijana.[2] Supayalatin ja ministeri Taingda Mingyin onkin katsottu käyttäneen todellista valtaa kuninkaan taustalla.[3] Supayalatin uskotaan myös sekaantuneen miehensä 80–100 sukulaisen joukkomurhaan helmikuussa 1879.[1] Hänen miehensä sai verilöylyn jälkeen pahan maineen, mutta samalla oli raivattu tieltä monet hänen mahdollisista kilpailijoistaan. Supayalat tunnettiin aikalaislähteissä julmana ja ahneena, sekä kateellisena miehelleen. On tosin mahdollista, että aikalaislähteet ovat liioitelleet hänen mainettaan.[3] Supayalat itse kiisti useampaan otteeseen syyllisyytensä vuoden 1879 murhiin. Hänen vaikutusvaltansa mieheensä oli kuitenkin selvä. Supayalat esimerkiksi esti miestään ottamasta uusia vaimoja, kun taas esimerkiksi Mindonilla oli ollut yli sata jalkavaimoa.[4] Thibawin valtakaudella Supayalatilla oli myös vaikutusta Burman hovin jyrkkään kantaan brittejä vastaan.[3] Epäonnistunut diplomatia ja brittien provosointi esimerkiksi tullimaksuilla johti osaltaan kolmanteen ja viimeiseen anglo–burmalaiseen sotaan.[2] Kyse oli kuitenkin myös valtakamppailusta brittien ja Ranskan välillä.[5]
Brittijoukot hyökkäsivät Burmaan vuonna 1885, kun burmalaiset olivat kieltäytyneet noudattamasta brittien antamaa uhkavaatimusta esimerkiksi maan ulkopolitiikan hallinnasta. Lyhyen sodan päättyessä britit saapuivat maan pääkaupunki Mandalayihin 28. marraskuuta. He valtasivat Mandalayn Kultaisen palatsin ja vangitsivat hallitsijaparin.[5] Supayalat, Thidaw ja parin tyttäret karkotettiin Brittiläisen Intian Ratanagiriin.[4] Tuhannet burmalaiset olivat seuraamassa hallitsijaparin siirtoa Mandalaysta heidät Intiaan vieneelle laivalle Iravadi-joella.[3] Thidaw kuoli sydänkohtaukseen Intiassa vuonna 1916. Kolme vuotta myöhemmin Supayalatin sallittiin palata Burmaan. Hän vietti loppuelämänsä kotiarestissa Rangoonissa. Burmassa hänestä tuli nousevan kansallisen liikkeen tärkeä symboli ja hän säilytti brittienvastaiset mielipiteensä loppuunsa saakka.[4] Tästä huolimatta hän eli Rangoonissa varsin köyhissä olosuhteissa. Supayalat kuoli vuonna 1925 ja hänelle järjestettiin juhlalliset hautajaiset.[1]
Supayalat sai Thibawin kanssa kaikkiaan kuusi lasta. Parin ainoa poikalapsi kuoli vain kuuden kuukauden ikäisenä.[1] Kirjailija F. Tennyson Jesse kuvaili Supayalatia teoksessaan The Lacquer Lady.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kenneth Champeon: The Last Queen of Burma The Irrawady. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 158-159. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
- ↑ a b c d e f Donald M. Seekins: Historical dictionary of Burma (Myanmar), s. 297-298, 427. Scarecrow Press, 2006. ISBN 978-0-8108-5476-5. (englanniksi)
- ↑ a b c Khin Maung Soe: The Tragic Queen The Irrawady. Viitattu 29.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 70-71. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)
| ||||||||||
