Otatammi

Wikipedia
Ohjattu sivulta Suotammi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otatammi
Quercus palustris 001.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Pyökkikasvit Fagaceae
Suku: Tammet Quercus
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi
Quercus palustris
Munchh.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Otatammi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Otatammi Commonsissa

Otatammi (Quercus palustris)[2][3] on pohjoisamerikkalainen kesävihanta tammilaji. Sen tieteellinen nimi "palustris" tarkoittaa suota. Lajin nimesi Otto von Münchhausen. Otatammea tavataan Itä-Yhdysvalloissa, Connecticutista Kansasiin ja Oklahomaan saakka ulottuvalla alueella. Sitä kasvaa myös Kanadassa Ontarion eteläosissa saakka.[4]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otatammi ei ole kovin pitkäikäinen tammeksi, ja sen elinkaari päättyy yleensä jo 90–120-vuotiaana. Sitä kasvaa kosteilla alavilla mailla. Se kasvaa 25–30 m korkeaksi puuksi. Se kukkii keväällä ja terhot valmistuvat monien tammien tapaan vajaassa puolessa vuodessa. Lehdet ovat vaalean vihreät, ja siinä on pari kaarevaa lovea, sekä muutama terävä lovi. Lehtien aaltomuoto on terävää, mutta paikoin loivaakin. Lehdet puhkeavat puuhun talven jälkeen keväisin.

Pohjois-Amerikan intiaanit tekivät otatammen kuoresta suolistovaivoja parantavaa juomaa. Otatammen puuainesta kaupataan punatammen nimellä, mutta se on heikompaa ja oksaisempaa kuin tammi. Bucculatrix domicola -kovakuoriainen elää ainoastaan otatammella.

Suomessa otatammea voi kasvattaa vain Etelä-Suomessa pihapuuna. Se ei kestä Pohjois-Suomen ankaria talvia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Ella Räty: Viljelykasvien nimistö, s. 116. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  3. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 19.10.2012.
  4. USDA PLANTS