Sukeltajat (kovakuoriaisheimo)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sukeltajat
Esimerkkilajeja heimosta: Dytiscus latissimus, laakasukeltaja (Acilius sulcatus) ja Meladema coriaca
Esimerkkilajeja heimosta: Dytiscus latissimus, laakasukeltaja (Acilius sulcatus) ja Meladema coriaca
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Petokuoriaiset Adephaga
Heimo: Sukeltajat Dytiscidae
Alaheimot
Katso teksti
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sukeltajat (kovakuoriaisheimo) Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sukeltajat (kovakuoriaisheimo) Commonsissa

Sukeltajat (Dytiscidae) on kovakuoriaisiin (Coleoptera), petokuoriaisten (Adephaga) alalahkoon kuuluva heimo.

Sukeltajille tunnusomaisia piirteitä ovat virtaviivainen ruumiinmuoto sekä litteät ja enemmän tai vähemmän airomaiset takajalat. Takajalkojen käyttöä uimajalkoina parantaa usein myös niiden tiheä karvareunus. Suurin osa sukeltajiin kuuluvista kovakuoriaisista on melko taitavia uimareita, jotka uivat vedessä vapaasti ja nousevat välillä pintaan uusimaan hengitysilmansa. Väritykseltään useimmat sukeltajat ovat tummia ja usein pronssinkiiltoisia, mutta myös keltaista väriä niillä esiintyy melko tavallisesti. Sekä heimon aikuiset että toukat ovat petoja ja käyttävät ravinnokseen muita hyönteisiä, matoja ja vastaavanlaisia pikkueläimiä. Suuret lajit käyttävät ravinnokseen jopa pieniä kaloja. Toukat ovat ruumiiltaan lähinnä hoikahkoja. Niillä on pitkät, terävät ja ontot leuat, joiden kautta toukat ruiskuttavat saaliiseensa ruuansulatusnesteitä. Vähän ajan kuluttua ne imevät liuenneen ravinnon.[1]

Heimo käsittää Suomessa 134 tunnettua lajia, jotka vaihtelevat kooltaan runsaan millimetrin mittaisesta yli neljän senttimetrin pituiseen. Suurimmat lajit kuuluvat suursukeltajien sukuun (Dytiscus), jonka yleisin laji on keltalaitasukeltaja (Dytiscus marginalis). Keskikokoisia lajeja ovat muunmuassa laakasukeltajat (Acilius), liejusukeltajat (Ilybius) ja taitosukeltajat (Agabus). Suurin osa Suomen lajeista elää verraten pienissä lätäköissä, mutta niitä esiintyy myös virtaavissa vesissä samoin kuin suurissa järvissä. Aikuiset kuoriaiset ovat myös hyviä lentäjiä, mikä auttaa niitä löytämään niille sopivan lätäkön.[1]

Pohjasukeltajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pohjasukeltajat

Poikkeavia sukeltajia ovat pohjasukeltajien (Noterus) suvun lajit, joita Suomessa tunnetaan kaksi. Aikuiset ovat vatsapuoleltaan litteitä, selkäpuoleltaan vahvasti kuperia ja niiden takajalat ovat vain heikosti litteät. Lisäksi niiden tuntosarvet ovat verrattain leveämmät kuin muilla sukeltajilla. Niiden lieriömäiset toukat elävät pohjamutiin kaivautuneina. Monet tutkijat pitävät pohjasukeltajia omana erillisenä heimonaan (Noteridae).[1]

Alaheimoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuuttoon kuolleet:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Michael Chinery: Pohjois-Euroopan hyönteiset, s. 293 ja kuvataulu 48. Helsinki: Painokaari Oy, Tammi, 1988. ISBN 951-30-6952-4.