Spithame
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Spithame (m.kreik. σπιθαμή, spithamē)[1] oli antiikin kreikkalainen pituusmitta, etäisyys peukalon päästä pikkusormen päähän sormien ollessa levitettynä.[1] Se vastasi 12 daktylosta tai 3⁄4 pusta eli jalkaa. Attikalainen (ateenalainen) spithame oli nykymitoissa noin 22,18 senttimetriä.[2][3]
Muuntotaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muuntotaulukko, kun perusyksikkönä käytetään vanhaa attikalaista jalkaa (29,57 cm):[2]
| Mittayksikkö (y) | Muuntokerroin (x) | |
|---|---|---|
| 1 spithamē = x × y | 1y = x × spithamē | |
| Kreikkalaiset | ||
| – daktylos | 12 daktylosta | 1⁄12 spithamea |
| – kondylos | 6 kondylosta | 1⁄6 spithamea |
| – palaistē | 3 palaistea | 1⁄3 spithamea |
| – dikhas | 11⁄2 dikhasta | 2⁄3 spithamea |
| – likhas | 11⁄5 likhasta | 5⁄6 spithamea |
| – orthodōron | 11⁄11 orthodoronia | 11⁄12 spithamea |
| – pūs (jalka) | 3⁄4 pusta | 11⁄3 spithamea |
| – pygmē | 2⁄3 pygmeä | 11⁄2 spithamea |
| – pygōn | 3⁄5 pygonia | 12⁄3 spithamea |
| – pēkhys | 1⁄2 pekhystä | 2 spithamea |
| – bēma | 3⁄10 bemaa | 31⁄3 spithamea |
| – orgyia | 1⁄8 orgyiaa | 8 spithamea |
| – akaina | 3⁄40 akainaa | 131⁄3 spithamea |
| – hamma | 1⁄80 hammaa | 80 spithamea |
| – plethron | 3⁄400 plethronia | 1331⁄3 spithamea |
| – stadion | 1⁄800 stadionia | 800 spithamea |
| – hippikon | 1⁄3200 hippikonia | 3 200 spithamea |
| – dolikhos | 1⁄9600 dolikhosta | 9 600 spithamea |
| – parasangēs | 1⁄2000 parasangia | 24 000 spithamea |
| – skhoinos | 1⁄32000 skhoinosta | 32 000 spithamea |
| Kansainväliset (SI) | ||
| – senttimetri | 22,18 cm | 0,05 spithamea |
| – metri | 0,22 m | 4,51 spithamea |
| Brittiläiset | ||
| – tuuma | 8,73 in | 0,11 spithamea |
| – jalka | 0,73 ft | 1,37 spithamea |
| – jaardi | 0,24 yd | 4,17 spithamea |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Liddell, Henry George & Scott, Robert: σπιθαμή, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ a b Ancient Greece: units of length Sizes. Viitattu 14.2.2022.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mitat ja painot”, Antiikin käsikirja, s. 346–347. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.