Spektroliitti
Spektroliitti on labradoriitti-nimisen plagioklaasimaasälvän kaupallinen nimitys, jota käytetään sen Suomessa esiintyvästä muodosta. Plagioklaasimaasälpä on kahden mineraalin, albiitin ja anortiitin seossarja. Labradoriitti sisältää anortiittia 50–70 prosenttia lopun ollessa albiittia.
Sateenkaaren väreissä loistavan valoilmiönsä ansiosta ja kohtuullisen kestävyytensä vuoksi se soveltuu ainakin vähäiselle kulutukselle alttiina oleviin koruihin. Sitä käytetään myös taideteollisissa esineissä, kuten kellotauluissa. Kivilajia jossa spektroliitti esiintyy, käytetään myös jossain määrin rakennuskivenä.
Spektroliittia esiintyy Etelä-Karjalassa Ylämaan kunnan alueella. Ylämaan labradoriitissa värit ovat poikkeuksellisen voimakkaat, minkä vuoksi kivelle on annettu oma nimi. Spektroliitti on sekä määrältään että liikevaihdoltaan merkittävin Suomesta louhittava korukivi.
Ylämaan spektroliitin löysi vänrikki Pekka Laitakari kesällä 1940, kun Ylämaan Ylijärvellä rakennettiin Salpalinjan panssariesteitä. Hänen isänsä, geologi Aarne Laitakari oli aiemmin etsinyt spektroliitin emäkalliota vuosien ajan eri puolilta Kaakkois-Suomea.
Spektroliitti on Etelä-Karjalan maakuntakivi. Maakuntakivet valittiin vuonna 1998 kansanäänestyksellä, jonka järjestivät GTK ja Suomen Matkailuliitto.[1]
Sisällysluettelo |
Ominaisuuksia [muokkaa]
Kemiallinen koostumus:
eli natrium-kalsium-alumiinisilikaatti
Mohsin kovuus 6.0–6.5
Valon taitto 1.560–1.568
Ominaispaino (tiheys) 2.69–2.70
Kahtaistaitto + 0.0008
Lähteet [muokkaa]
- Härmä, Paavo, Selonen, Olavi & Arponen, Elina: Ylämaan spektroliitin salat avautumassa. Geologi, 2007, nro 1, s. 22-. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.
- Etelä-Saimaa-lehti 31.12.2006, "Ylämaan spektroliitti sädehtii"
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Suomen kansalliskivi ja maakuntakivet - Etelä-Karjala: Spektroliitti Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 31.1.2008.
Sivulta puuttuu