Southern Cross -retkikunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Southern Cross -retkikunta: Colbeck, Bernacchi ja Evans nylkevät hyljettä.
SS Southern Cross vuonna 1898.

Southern Cross -retkikunta oli brittien etelämantereen tutkimusmatka vuosina 1898–1900. Tällöin talvehdittiin ensi kertaa mökissä mantereella ja käytettiin koirarekiä sisämaassa. Retkeä johti Norjassa syntynyt, mutta myöhemmin Australiassa asunut Carsten Borchgrevink. Borchgrevink oli ollut ensimmäisten Etelämantereella todistetusti käyneiden joukossa valaanpyyntiretkellä vuonna 1894. Borcgrevinkiä ajoi retkelle muun muassa halu saada ennätyksiä. Tämän Etelämantereelle suuntautuneet tieteellisen tutkimusretken tarkoituksena tehdä magneettisia tutkimuksia, säähavaintoja sekä paikallistaa magneettinen etelänapa ja mahdollisesti käydä siellä.

Retkikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjalais-englantilainen Carsten Borchgrevink oli ollut mukana Henryk Bullin valaanpyyntiretkellä ja oli ollut mukana ensimmäisten maihin nousseiden ryhmässä. Vuonna 1899 Borchgrevink ja hänen retkikuntansa olivat ensimmäiset suunnitellusti Etelämantereella talvehtineet ihmiset.[1].

Retkikunta nousi laivasta maihin ja rakensi talvehtimismajakseen pienen mökin. Siihen jäi talveksi kymmenen miestä ja 75 koiraa. Miehien joukossa oli pari Lapin suomalaista koira-asiantuntijaa. Aurinko laski etelän syksyllä talveksi horisontin taakse, ja ainoa merkki auringosta 75 päivään oli pieni valonkajastus pohjoisessa keskipäivän aikaan.[2] Rymä teki säähävaintoja ja magneettisia mittauksia. Borchgrevinkin ja tiedemiesten välillä oli riitoja. Palamaan unohtuneesta kynttilästä syttyi talvella tulipalo, joka saatiin sammumaan. Kolme miestä oli kuitenkin vähällä saada kytevästä hiilikasasta häkämyrkytyksen. Yksi miehistä, suomalainen, putosi jäärailon pohjalle, mutta pääsi ylös hakkaamalla jäähän veitsellä askelmia. Lääkäri Nicholai Hansen kuoli retken aikana.[3]

Etelämantereen kesällä saapui SS Southern Cross -laiva, ja kapteeni Jensen toi majaan postia. Miehet siirtyivät mökistä laivaan, jonka risteillessä vesillä tutkijat tekivät edelleen magneettisia ja muita havaintoja. Keväällä miehistö purjehti itään Rossin jäähyllyn lähelle,[4] Paikassa 164 läntistä pituutta, 78 35 eteläistä jään reuna oli niin matala, että laiva saattoi laskea miehiä jäälle. Täältä Mount Terror -vuoren läheltä Borchgrevink teki lyhyen noin 16 km rekiretken etelään leveysasteelle 78°50’.[5][6] Eteläisin piste saavutettiin 17. helmikuuta 1900. Retkellä oli mukana kolme muuta miestä, joista yksi oli suomalainen. Se oli ensimmäinen rekiretki Antarktiksella sisämaahan. Todettiin jään reunan tarkassa kartoituksessa Rossin jäätikön reunan peräytyneen huomattavasti etelään noin 50 vuodessa Rossin retken ajoista.[4]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersson, J. G.: Etelänavan sankareita. Suom. Hieta, Irja. Helsinki: Tammi, 1948.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chronology of the Discovery and Exploration of the Antarctic
  2. Andersson, s. 77.
  3. Andersson, s. 78.
  4. a b The Last Place on Earth, ISBN 0-330-28816-4, sivu 154
  5. ANTARCTIC FIRSTS
  6. Andersson, s. 79.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Southern Cross -retkikunta.