Sonoluminesenssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sonoluminesenssi on ilmiö, jossa ultraäänen aiheuttamat kavitaatiokuplat lähettävät valoa luhistuessaan.[1][2][3] Valo syntyy, kun ultraäänen aiheuttaman kavitaatiokuplan luhistuessa, nousee pienen alueen paikallinen lämpötilan tuhansiin asteisiin.[1] On myös ehdotettu että valon syntyminen johtuisi kuplan epäsymmetrisestä luhistumisesta, jossa kuplan sisäinen vesisuihku törmäisi viisinkertaisella äänennopeudella kuplan laitaan.[1] Sonoluminesenssi on havaittu vedessä ja asetonissa. Sonoluminesenssin mekanismia ei täysin tunneta.

Ilmiö havaittiin ensimmäisen kerran jo 1934 Kölnin yliopistossa tehdyissä kokeissa. Joidenkin tutkijoiden mukaan valo saattaa syntyä kuplassa olevassa tyhjiössä samaan tapaan kuin Hawkingin säteily. Kvanttimekaniikan mukaan tyhjiö sisältää virtuaalisia hiukkasia, ja erään teorian mukaan nopeasti liikkuva rajapinta ilman ja veden välillä voi muuntaa virtuaalifotoneja fotoneiksi.[4] Tämä on verrattavissa Casimirin ilmiöön.

Sonoluminescence.png



Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c The bubbles produced by ultrasound in water (sonoluminescence).
  2. http://www.sonoluminescence.com/intro.html
  3. http://www.nature.com/nature/journal/v398/n6726/full/398402a0.html
  4. http://www.aip.org/pnu/1996/split/pnu267-1.htm
Luminesenssin alalajit
elektroluminesenssi - fotoluminesenssi -
fluoresenssi
fosforesenssi
kemiluminesenssi -
bioluminesenssi
termoluminesenssi
triboluminesenssi - radioluminesenssi - sonoluminesenssi