Solitude

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Solitude” on Duke Ellingtonin säveltämä ja Irving Millsin ja Eddie DeLangen sanoittama jazzkappale. Ellingtonin orkesteri nauhoitti kappaleen ensimmäisen kerran tammikuussa 1934, ja vuonna 1935 sekä hänen että Irving Millsin yhtyeen Mills Blue Rhythm Bandin nauhoitukset nousivat listoilla kymmenen kärkeen. Ensimmäisen lauletun version Ellington nauhoitti vuonna 1940 laulaja Ivie Andersonin kanssa.[1]

Laulusta tuli Ellingtonin siihen mennessä menestynein sävellys sekä äänitysten että nuottijulkaisujen myynnillä mitattuna.[1] Se voitti 2 500 dollarin arvoisen ASCAP Awardin vuoden 1934 parhaana populaarimusiikin kappaleena.[2][3]

Ellington sävelsi usein kappaleita erityisesti tiettyä yhtyeen soittajaa silmällä pitäen. ”Solitudessa” hän antoi runsaasti soolotilaa omalle pianolleen.[4]

Kappale on usein levytetty jazzstandardi. Sen ovat nauhoittaneet muun muassa Billie Holiday, Johnny Hodges ja Thelonious Monk.[1] Ella Fitzgerald lauloi sen Ellingtonin hautajaisissa vuonna 1974.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bradbury, David: Duke Ellington, s. 39. Haus Publishing, 2005. ISBN 978-1-904341-66-6. (englanniksi)
  • Hughes, Langston & Hubbard, Dolan: The Collected Works of Langston Hughes: Works for children and young adults: biographies. University of Missouri Press, 2001. ISBN 978-0-8262-1372-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Chris Tyle: Solitude JazzStandards.com. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  2. Hughes & Hubbard 2001, s. 163.
  3. Bradbury 2005, s. 39.
  4. Thomas Cunniffe: Duke Ellington: Solitude Jazz.com. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  5. Bradbury 2005, s. 128.