Sokerihumala
Sokerihumalalla tarkoitetaan henkilön ylivilkkautta ja levottomuutta, jonka aiheuttaa äkillinen nopea verensokerin vaihtelu. Sokerihumalan uskotaan vaivaavan erityisesti lapsia ja olevan kytköksissä sokeripitoisten tuotteiden syömiseen.[1]
Yliherkkyyksiin erikoistunut lääkäri Benjamin Feingold kehitti vuonna 1973 hyperaktiivisille lapsille hoitokeinoksi dieetin, jossa ravinnosta oli poistettu salisylaatit sekä keinotekoiset väriaineet ja aromit. Feingoldin dieetissä ei kielletty sokerin käyttöä, mutta lasten vanhemmat päättelivät kaikkien lisäaineiden olevan pahaksi ja niin myös puhdistettu sokeri joutui kiellettyjen aineiden listalle.[1]
Vuonna 1978 julkaistiin tutkimus, jossa ylivilkkailla lapsilla todettiin ulkoisesta syystä johtuva matala verensokeri.[1]
Analyysi useista tutkimuksista, joissa tarkasteltiin sokerin vaikutusta käyttäytymiseen, julkaistiin Journal of the American Medical Association -julkaisussa marraskuussa 1995. Sen mukaan suurin osa tutkimuksista ei osoita yhteyttä ruokavalion ja käyttäytymisen välillä. Yhteenvedon tekijän johtopäätös oli, että sokeri lapsen ravinnossa ei vaikuta käytökseen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Regalado, Michael: Busting the sugar-hyperactivity myth 22.11.1999. CNN. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Michael F. Jacobson & David Schardt: Diet, ADHD and Behavior – A Quarter-Century Review (PDF) 1999. Washington, D.C.: Center for Science in the Public Interest. (englanniksi)