Snow Cruiser

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuonna 1939 kokeillun Antarctic Snow Cruiserin poikkileikkauspiirros.

Snow Cruiser eli Antarctic Snow Cruiser oli tohtori Thomas Poulterin 1930-luvun lopulla suunnittelema suuri lumessa kulkeva ajoneuvo, jota oli tarkoitus käyttää Etelämantereen tutkimisessa. Richard E. Byrd otti Snow Cruiserin mukaan kolmannelle Etelämantereen retkelleen. Ajoneuvo toimi dieselistä energiansa saavilla sähkömoottoreilla. Siinä oli jopa lentokone katolla kartoituslentoja varten. Kuitenkin jo ensimmäisessä ajossa Snow Cruiser liikkui etanan vauhtia lumiramppia ylös. Näin Snow Cruiseria ei voitu käyttää tuhansien kilometrien ajossa niin kuin oli aiottu. Ajoneuvosta käytettiin myös nimiä The Penguin, Penguin 1 ja Turtle ("Pingviini" ja "Kilpikonna").

Viisimiehinen Snow Cruiser -lumikulkija oli 17 metriä pitkä, 6 metriä leveä, korkeus pyörineen 4,9 metriä ja painoi 30 tonnia. Sillä saattoi ajaa 8 000 km. siinä oli monta huonetta ja makuupaikat neljälle. Siinä oli neljä noin 3 m läpimittaista kumipyörää. Pyörät pyörivät sähkömoottoreilla, joka saivat voimansa dieselgeneraattorista. Tasaisella vauhdilla kone kulki 48 km/h, ja kone kykeni ylittämään 4,5 m leveitä railojakin. Se pystyi laskemaan alamäkeen kuin kelkka, kun pyöristä laskettiin ilmat pois ja kone jäi pohjassa olevien suksien varaan. Lumikulkijassa oli vuoden ruoka miehistölle ja suuret määrät polttoainetta. Kaiken lisäksi lumikulkija kuljetti katollaan yksimoottorista Beechcraft-lentokonetta, jolla saattoi tiedustella ympäristöä noin 450 km säteellä. Mutta kun lumikulkijaa kokeiltiin, niin sen pyörät upposivat lumeen, ja lumikulkija nousi ensimmäistä taivaltaan lauttajään korkeimmalle kohdalle etanan vauhtia. Sähkömoottoreissa ei ollut kylliksi tehoa riittävän nopeaan upottavassa lumessa ylämäkeen kulkemiseen. Lumikulkija oli lyhyen rinteen puolivälissä vielä viikon päästä.

Snow Cruiser fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Clive Cussler sijoittaa Snow Cruiserin kirjaansa Atlantis: kirjassa hänen sankarinsa Pitt ja Giordino ajavat sillä salaiselle maailmanloppuhyökkäystä valmistelevalle jääasemalle, jota yhdysvaltalaiset laskuvarjojääkärit yrittävät tuloksetta valloittaa. Autohirviö murskaa panssaroidut lumikissat sekä jääbarrikadit tuhoten lopulta hanketta käynnissä pitäneen tietokonekeskuksen. Ajokki romuttuu pahoin, mutta Cussler itse tulee paikalle, toteaa että vauriot ovat korjattavissa ja lopulta ajokki päätyy washingtonilaiseen automuseoon.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]