Sitruunaluri
| Sitruunaluri | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Trichoglossus flavoviridis (Wallace, 1863) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Sitruunaluri (Trichoglossus flavoviridis) on sateenkaarilurien sukuun kuuluva papukaija.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 21 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on pääosin vihreä. Päälaki on oliivinkeltainen, kurkku, rinta ja vatsan yläosa ovat keltaiset ja kaikkien höyhenten reunat ovat tummanvihreät tehden ne raidallisiksi, alaperä ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat kellanvihreät ja tummaraitaiset, siipien alapeitinhöyhenet kellanvihreät ja pyrstö päältä vihreä ja alapuolelta himmeän keltainen. Nokka on oranssi, iiris oranssinkeltainen ja koivet harmaat. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lentoääni on karkea 'dra-dra-dra'.[2]
Nuorella linnulla keltaiset höyhenalueet ovat ennemminkin vihreitä ja pyrstö on hienokseltaan raidallinen.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Sitruunaluri esiintyy Indonesian Sulawesissa puuttuen ilmeisesti saaren itäosista.[2]
Sitruunalurin esiintymisalueen laajuus on 20 000–50 000 neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö [muokkaa]
Sitruunalurit elävät vuorenrinteiden tiheissä metsissä 500–2 000 metrin korkeudella. Alavilla mailla vaihtuu koruluri niiden tilalle. Nämä 2 lajia voivat ruokailla yhdessä metsänreunojen puissa.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Laji on ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.
Ravinto [muokkaa]
Sitruunalurit liikkuvat yleensä parvissa ja ruokailevat enimmäkseen puiden latvuksissa. Ne syövät pääasiassa siitepölyä, mettä, kukkia, siemeniä ja hedelmiä. Niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja siitepölyn nuolemista varten.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Trichoglossus flavoviridis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3