Sirppiyökkönen
| Sirppiyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Ritariyökköset Catocalinae |
| Suku: | Laspeyria |
| Laji: | flexula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Laspeyria flexula |
|
| Katso myös | |
Sirppiyökkönen (Laspeyria flexula) on pienehkö ja hentorakenteinen keskikesän yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hennon olemuksensa ja sirppimäisten siivenkärkiensä vuoksi sirppiyökköstä helposti tunnista yökköseksi. Etusiipien pohjaväri on vihertävän harmaa, siiven kärjestä selvästi mustanruskea. Etusiiven poikki kulkee kaksi vaaleankeltaista viirua, jotka tekevät siiven etureunan tuntumassa jyrkän mutkan sisäänpäin. Siiven kärkikaartuu sirppimäisesti ja heti sen takana ulkosyrjässä on syvä, kaareva lovi antaen siivelle hyvin tunnusomaisen muodon. Munuaistäplän kohdalla on kaksi mustaa pistettä. Takasiivet ovat tasaisen harmaat ja niissä on yksi kellertävä poikkiviiru. Siipiväli 21–32 mm.[1][2][3]
Hieman samannäköinen laji on sirppisiipiin kuuluva nyhäsirppisiipi (Falcaria lacertinaria).
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa laji on tavattu ensimmäisen kerran vuonna 1916 ja se on levinnyt vähitellen lounaasta käsin itään ja sisämaahan päin. Nykyisin perhosta tavataan likimain Vaasa-Lieksa-linjalle saakka. Lentoaika alkaa kesäkuun lopussa ja viimeiset perhoset tavataan elokuun alkupuoliskolla.[4] Lajilla saattaa olla pieni toinen sukupolvi syyskuussa.
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melko harvinainen perhonen, joka saattaa yleistyä muutamaksi vuodeksi huomattavasti kadoten sitten taas lähes täysin. Sirppiyökkönen elää erilaisissa valoisissa metsissä, iäkkäitä puita kasvavissa puistoissa ja kuivissa kallioympäristöissä. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle, harvemmin syötille. Keskenkasvuinen toukka talvehtii ja koteloituu seuraavana kesänä maahan.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö puiden rungoilla kasvavia jäkäliä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/l/laspeyria_flexula.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=628
- ↑ a b c Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 235
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||