Sinisepelkaija
| Sinisepelkaija | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Geoffroyus simplex Meyer, 1874 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Sinisepelkaija Wikispeciesissä |
Sinisepelkaija (Geoffroyus simplex) on Papua-Uusi-Guineassa elävä papukaijalaji.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Sinisepelkaija on noin 22 cm pitkä ja painaa noin 155 g. Lajista tunnetaan 2 alalajia, G. s. simplex ja G. s. buergersi. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, tummempi selkäpuolelta ja siipien yläpeitinhöyhenistä. Naama ja kurkku ovat kellanvihreät, siipien alapeitinhöyhenet tummansiniset, pyrstön alapinta on himmeän keltainen ja yläpinta vihreä ja siipisulkien sekä isojen peitinhöyhenten reunukset ovat kellanvihreät. Koiraan kaulan ympärillä on siniharmaa sepel, joka puuttuu naaraalta. Naaraan päälaki on sinihohtoinen. Nokka on tummanharmaa, iiris kermanvalkoinen ja jalat oliivinharmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta ilman sinihohtoista päälakea ja sen nokka on ruskeanharmaa ja iiris likaisen harmaa.
Ruokailupuita etsivät pikku parvet ovat meluisia ja näkyviä, ruokaillessaan ne ovat hiljaisia ja vaikeasti havaittavia korkealta lehvästöstä.
Esiintyminen [muokkaa]
Sinisepelkaija elää Papua-Uusi-Guinean vuoristoseuduilla. Alalaji simplexiä tavataan vain Vogelkopissa Arfak- ja Tamrauvuoristoissa saaren länsikärjessä. Sen populaatio on kooltaan yli 50 000 yksilöä ja sen elinympäristön ala 50 000–100 000 neliökilometriä.
Elinympäristö [muokkaa]
Laji elää tuoreissa vuoristometsissä 600–2 000 m korkeudella merenpinnasta.
Lisääntyminen [muokkaa]
Lajin pesintä tunnetaan puutteellisesti ja perustuu yhteen pesälöytöön. Pesä on puun kolossa usein hyvin korkealla. Naaras munii ainakin 2 munaa joulu-tammikuussa.
Ravinto [muokkaa]
Sinisepelkaija syö hedelmiä, siemeniä, marjoja ja mahdollisesti kukkien mettä.
Lähteet [muokkaa]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
- Oiseaux (John Gouldin maalaus)
- ↑ Geoffroyus simplex IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
