Sinisepelkaija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sinisepelkaija
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Punahuppukaijat Geoffroyus
Laji: simplex
Kaksiosainen nimi

Geoffroyus simplex
Meyer, 1874

Katso myös

  Sinisepelkaija Wikispeciesissä
  Sinisepelkaija Commonsissa

Sinisepelkaija (Geoffroyus simplex) on Papua-Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinisepelkaija on noin 22 cm pitkä ja painaa noin 155 g. Lajista tunnetaan 2 alalajia, G. s. simplex ja G. s. buergersi. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, tummempi selkäpuolelta ja siipien yläpeitinhöyhenistä. Naama ja kurkku ovat kellanvihreät, siipien alapeitinhöyhenet tummansiniset, pyrstön alapinta on himmeän keltainen ja yläpinta vihreä ja siipisulkien sekä isojen peitinhöyhenten reunukset ovat kellanvihreät. Koiraan kaulan ympärillä on siniharmaa sepel, joka puuttuu naaraalta. Naaraan päälaki on sinihohtoinen. Nokka on tummanharmaa, iiris kermanvalkoinen ja jalat oliivinharmaat. Nuori lintu muistuttaa naarasta ilman sinihohtoista päälakea ja sen nokka on ruskeanharmaa ja iiris likaisen harmaa.

Ruokailupuita etsivät pikku parvet ovat meluisia ja näkyviä, ruokaillessaan ne ovat hiljaisia ja vaikeasti havaittavia korkealta lehvästöstä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinisepelkaija elää Papua-Uusi-Guinean vuoristoseuduilla. Alalaji simplexiä tavataan vain Vogelkopissa Arfak- ja Tamrauvuoristoissa saaren länsikärjessä. Sen populaatio on kooltaan yli 50 000 yksilöä ja sen elinympäristön ala 50 000–100 000 neliökilometriä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää tuoreissa vuoristometsissä 600–2 000 m korkeudella merenpinnasta.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin pesintä tunnetaan puutteellisesti ja perustuu yhteen pesälöytöön. Pesä on puun kolossa usein hyvin korkealla. Naaras munii ainakin 2 munaa joulu-tammikuussa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinisepelkaija syö hedelmiä, siemeniä, marjoja ja mahdollisesti kukkien mettä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Geoffroyus simplex IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)