Simon Kiri

Simon Kiri
Koko nimi	Simon Kiri
Perustettu	1926
Kaupunki	Simo
Kenttä	Simon keskuskenttä
Miesten sarjataso	Ykköspesis
Naisten sarjataso	Suomensarja
Värit	Sininen, keltainen, valkoinen ja musta
Puheenjohtaja	Mikko Kylmälä
Miesten pelinjohtaja	Janne Anttila
Naisten pelinjohtaja	Joonas Kekäläinen
Omistaja	Simon Kiri ry
Yhteistyöseurat	Kempeleen Kiri
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Simon Kiri on simolainen urheiluseura. Voimistelu- ja urheiluseura Simon Kirin perustettiin 9. tammikuuta 1926. Se on nykyisin yksi vanhimmista Lapin maakunnan alueen maalaispitäjien aktiivisista urheiluseuroista. Simon Kirin vahvoja lajeja ovat olleet alkuvaiheesta lähtien hiihto ja 1940-luvulta lähtien pesäpallo. Vuodesta 2018 lähtien seuran nimi on ollut virallisesti Simon Kiri ry.

Nykyisin Simon Kiri on Lapin maakunnan johtava pesäpalloseura. Simon Kiri teki pesäpallohistoriaa kesällä 2018 nousemalla ensimmäisenä lappilaisena seurana miesten Ykköspesikseen. Simon Kirin naiset pelasivat 2000-luvun alussa kolmena kautena Naisten Ykköspesistä. Simon pesäpalloareena sijaitsee valtatie 4:n tuntumassa Simojoen rantatörmällä keskusurheilukentällä. Sijaintia pidetään maisemallisesti yhtenä kauneimpana Suomen pesäpallokentistä.

Seuran perustamisvaiheet

Simon Kiri ry:n logo

Joukko urheilusta innostuneita 15–17-vuotiaita nuorukaisia kokoontui tammikuisena lauantaipäivänä 1926 Simon Asemakylälle Salmelan talon yläkertaan seuran perustavaan kokoukseen. Nimeksi päätettiin antaa voimistelu- ja urheiluseura Simon Kiri. Simolaisnuorukaisten innoituksen lähteenä oli ollut etenkin torniolaisen Röyttän karhun eli Ville Pörhölän mutta myös muiden suomalaisten olympiamenestys yleisurheilussa sekä halu kilpailemiseen talvikauden hiihtourheilussa.

Kiri ei ollut kuitenkaan pitäjän ensimmäinen urheiluseura, sillä 1920-luvun alkuvuosina oli toiminut v. & u.-seura Simon Jymy. Toiminta oli jäänyt lyhytaikaiseksi ja oli ollut läheisesti yhteydessä Simon nuorisoseuraan.

Kuten monilla muillakin paikkakunnilla, Simonkin paikallinen innostus liittyi 1920-luvun laajempaan suomalaisen urheilutoiminnan järjestäytymiseen ja olympiamenestykseen. Varsinkin maaseudulla kilpaurheiluun oli alkujaan suhtauduttu kielteisesti. Myös Simossa monet isännät pitivät urheilemista lähinnä turhanaikaisena ajan hukkana. Kommenttina kuului hyvinkin: ”Joillakin sitä on aikaa”. Vähitellen tervehenkisellä liikunnalla alettiin nähdä myös monia myönteisiä arvoja.

Maaliskuussa 1927 Simon Kiri hyväksyttiin SVUL:n jäsenseuraksi. Tuolloin seuran jäsenmääräksi ilmoitettiin 65. Virallisesti voimistelu- ja urheiluseura Simon Kiri merkittiin yhdistysrekisteriin vuonna 1928. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin 17-vuotias Reino Salmela, josta tuli yksi Simon Kirin kantavia seuratoimijoita vuosikymmeniksi ja myös SVUL:n Länsipohjan piirin pitkäaikainen johtokunnan jäsen.

Hiihto alkuvuosikymmenien vahva laji

Simon Kirissä oli aloitettu pian järjestäytymisen jälkeen tammikuusta 1926 lähtien omat jäsentenväliset sarjahiihdot. Ensimmäisiin kilpailuihin osallistui 36 hiihtäjää viidessä sarjaluokassa alle 10-vuotiaista alle 18-vuotiaisiin. Kesällä pidettiin murtomaajuoksukilpailuja, joihin kemiläinen kultaseppä Juntunen oli lahjoittanut palkintoja. Kilpakeskuksena toimi nuoriseuran talo Väinölä Simonkylän Kuuselanmäellä.

Seuran varhaisin merkittävä kilpailullinen menestys saatiin maaliskuussa 1927 pidetyissä ensimmäisissä Ounasvaaran hiihdoissa. Yli 35-vuotiaiden sarjan 10 km kisan voitti ylivoimaisesti aiemmin jo suojeluskuntahiihdoissa erinomaisesti menestynyt Heikki Alakärppä. Taakse jäi muun muassa yksi Suomen varhaisista suurhiihtäjistä Matti Koskenkorva. Seuraavana talvena Koskenkorva oli Ounasvaaran kisoissa puolestaan Matti Alakärppää nopeampi. Vuosikymmenen lopulla simolaisten menestystä jatkoi Jaakko Heikkilä, joka teki ajan urheilemisen edellytyksiä kuvaavasti itse sukset ja mononsa.

Menestyksekkäiden alkuvuosien jälkeen seuratoiminta hiipui sekä taloudellisiin vaikeuksiin että sisäisiin ristiriitoihin. Vuonna 1934 Simon kilpahiihtäjät siirtyivät edustamaan hiihdon erikoisseuraksi perustettua Kiveliöiden Hiihtäjiä. Urheiluharrastus keskittyi 1930-luvun loppupuolella Simon suojeluskuntaan, jossa hiihto, yleisurheilu ja pesäpallo olivat vahvoja lajeja. Kirin toiminta oli hiljaista 1930-luvun puolivälistä yli sotavuosien.

Sotien jälkeen Simon Kirin menestynein hiihtäjä on ollut Väinö Posti, jonka huippuvuodet ajoittuivat 1950-luvun alkuvuosiin. Posti osallistui vuonna 1952 myös olympiakatsastuksiin Sotkamossa ja Lahdessa mutta jäi niukasti Suomen olympiajoukkueesta Oslon kisoihin. Edellisvuonna Posti oli edustanut Suomea Holmenkollenin kisoissa. Simon Kiri oli myös Länsipohjan alueen johtavia hiihtoseuroja 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alkupuolella. Piirinmestaruuksia tuli lukuisia, ja seura voitti muun muassa maakuntahiihdot vuosien 1945–1954 aikana yhdeksän kertaa.

Hiihdon osalta seuratoiminta laantui 1960-luvulla. Vuosittain helmikuussa järjestettiin yhä kuitenkin kaksipäiväiset Simon hiihdot, joita oli pidetty vuodesta 1945 lähtien. Kilpailut järjestettiin aluksi Simon Pirtin maastossa, josta ne siirtyivät 1960-luvun alusta lähtien Aseman koulun lähimaastoon. Kun Simon kunta rakennutti vuonna 1987 Maliniin kunnon liikuntapaikat ja latupohjat, ryhdyttiin Kirin järjestämiä Simon hiihtoja pitämään vuodesta 1988 lähtien Malinissa. Vuonna 2019 pidetään järjestyksessä 73. Simon hiihdot Malinissa.

Vähitellen 1970-luvulla myös itse hiihdon kilpailutoiminta elpyi uudelleen, kun seurassa panostettiin nuorten hiihtoharrastukseen ja aktiivisia vetäjiä saatiin mukaan. Veteraanisarjoissa tuli myös menestystä. Simon Kirin yksi seuraikoneista, jo 1930-luvulla kilpauransa nuorten sarjoissa aloittanut Armas Ilvo voitti 2000-luvulla useita maailmanmestaruusmitaleja vanhimpien veteraanisarjojen luokissa. Lupaava joukko simolaisnuoria siirtyi 2017 läheisen erikoisseuran Karihaaran Visan riveihin. Nykyisin seuran hiihtotoiminta on keskittynyt varhaisjunioreiden kasvattamiseen. Maajoukkuetason simolaislähtöisiä hiihtäjiä ovat muun muassa Ari Luusua, Santeri Pirneskoski, Josefiina Böök ja Jarkko Kukkonen.

Pesäpallo, Simon Kirin kulmakivi

Ensimmäiset kosketukset lajiin

Simossa on ollut vahva pesäpallokulttuuri lajin alkuvaiheesta 1922 lähtien. Kemin seudulla oli pelattu ahkerasti myös pitkääpalloa ennen pesäpalloa, ja sitä kokeiltiin Simossakin, sillä pitkäpallo ehti kuulua lyhyen aikaa myös suojeluskuntajärjestön urheiluohjelmaan.

Ensimmäiseen varsinaiseen kilpailulliseen pesäpallon pelaamiseen simolaiset saivat kosketuksen heinäkuussa 1924, kun Pohjolan suojeluskuntapiirin leiripäivät pidettiin Simossa. Tamperelaiset oppikoululaispojat tulivat näyttämään Simoon, kuinka pesäpalloa pelataan. Tamperelaisia vastaan oli koottu lähinnä Kemin alueen suojeluskuntalaisista joukkue, jonka tamperelaiset ”pahanpäiväisesti rökittivät”. Pohjolan Vartio -lehdessä kommentoitiin tuolloin: ”Kiitämme tamperelaisia opettavaisesta selkäsaunasta. Tervetuloa uudelleen.” Tamperelaisten uutta esiintymistä Simossa saatiin odottaa 95 vuotta. Heinäkuussa 2019 tamperelaiset saapuvat pelaamaan Ykköspesistä Manse PP:n nimissä Simon pesäpalloareenalle.

Suojeluskunnan ja seuran lajina 1920- ja 1930-luvulla

Suojeluskuntalaisista koottu ensimmäinen simolainen pesäpallojoukkue pelasi vuonna 1926 suojeluskuntien Kemin leiripäivillä Kemiä vastaan. Kemi olikin 1920- ja 1930-luvulla Peräpohjolan alueen ehdoton pesäpallokeskus. Ensimmäinen maininta nimenomaisesti Simon Kirin pesäpalloilusta on syyskuulta 1929. Kiri ja Kemin yhteislyseon Vauhti kohtasivat sunnuntaipäivänä 8. syyskuuta Simossa alkueräottelussa pelattaessa SVUL:n Peräpohjolan piirin pesäpallomestaruudesta. Itse asiassa myös SVUL:n Peräpohjolan piiri oli ottanut ensimmäisen kerran tuolloin pesäpallon kilpailuohjelmaansa ja pelaamisen piirin mestaruudesta.

Simolainen pesäpallokulttuuri lepäsi 1930-luvulle saakka suojeluskunnassa ja osittain nuorisoseuran harrastuksena. Vuonna 1930 Simo oli hävinnyt Kemille suojeluskuntapiirin alkusarjan ottelussa puhtaasti 59–0, mutta vähitellen taitotaso nousi. Vuonna 1934 maalaiskuntien suojeluskunnille tarkoitetussa B-sarjassa Simon suojeluskunta voitti ensimmäisen piirinmestaruutensa. Seuraavinakin vuosina simolaiset kamppailivat piirin voitosta maaseutujoukkueiden B-sarjassa. Käytännössä suojeluskunnan yhdeksikkö oli 1930-luvulla yhtä kuin Simon Kirin joukkue, mutta Kirin riveissä ei pelattu joka vuosi SVUL:n piirinmestaruudesta.

Pesäpallon kehitys oli Simossa varsin tyypillinen verrattuna muualle Suomeen. Suojeluskunnat käynnistivät pesäpalloharrastuksen, jonka kehittämisestä sitten urheiluseurat ottivat aikanaan vastuun. Merkittävän panoksen lajin vahvistumiselle antoi kansakoululaitos, jossa peliä pelattiin innokkaasti liikuntatunneilla. Simossakin yksi keskeisiä pesäpallon eteenpäinviejiä oli kansakoulunopettaja Toivo Hokka. Pesäpalloa pelattiin ahkerasti niin Aseman kuin Simonkylän kansakouluissa, jopa niin, että Simonkylällä koululaiset kutsuivat liikuntatuntia pesäpallotunniksi.

Vuonna 1936 Simon Kiri pelasi pesäpallon B-sarjan aluesarjaa ja hävisi loppuottelussa Alatorniolle.Ensimmäisenä simolaisena tähtipelaajana pidetään Oiva Granholmia, joka paitsi lukkarina myös lujalyöntisenä ja nopeana pelaajana kelpuutettiin piirijoukkueeseenkin. Toinen mainetta kerännyt varhainen simolaispelaaja oli Einari Kehusmaa, jolla oli liimanäppi ja luonnonnopeat jalat. Sittemmin 1930-luvulla näkyvään rooliin pelikentillä nousi Eero Nikupeteri. Hän palveli sotavuosina Korialla Kouvolan kupeessa, sai siellä samalla pesäpallo-oppia ja oli sitten 1940-luvun loppupuolella merkittävässä roolissa opastaessaan nuorempia pelaajia Simossa.

Ennen sotavuosia vuotta 1937 luonnehdittiin simolaisten parhaaksi kaudeksi. Joukkue oli keski-iältään 18 vuotta, nopea ja hyvin kehityskelpoinen. Vuoden 1937 suojeluskuntapiirin mestaruussarjan loppuottelut pelattiin Simossa, ja kotijoukkue voitti toisen kerran maalaiskuntien eli B-sarjan mestaruuden.

Pelaamisen edellytykset olivat kasvaneet Simossa huomattavasti vuonna 1935, kun Marttilanlahdelle saatiin kunnostettua sittemmin sotien jälkeen Parpalan Maneesina tunnettu kelvollinen pelikenttä. Se tuli olemaan simolaisten suorastaan legendaarinen kotikenttä vuosikymmenien ajan. Vuonna 1937 hankittiin myös ensimmäiset yhtenäiset peliasut, suomenlipunsiniset verryttelypuvut, joiden rinnassa luki ”SIMO”. Ja pelaaminen ei rajoittunut pelkästään miehiin ja poikiin, jotka nekin olivat voittaneet suojeluskuntapojissa piirimestaruuksia. Myös simolaisnaisilla oli 1930-luvun puolivälissä oma joukkue, mutta kun vastustajia ei ollut lähiseudulla saatavilla, pelasivat naiset Simon poikajoukkueita vastaan.

Simon pesäpallo oli saavuttanut 1930-luvun loppuvuosina pohjoisen kaupunkijoukkueiden tason. Sotavuodet katkaisivat kuitenkin pelaamisen ja sodassa kaatui myös moni lahjakas simolainen pesäpalloilija.

Pesäpallon vahvat vuodet 1950- ja 1960-luvulla

Sotien jälkeen alkoi Simon Kirin pesäpallon ensimmäinen todellinen nousukausi. Vanha Peräpohjolan piiri jakaantui 1948 kahdeksi piiriksi, Lapiksi ja Länsi-Pohjaksi. Länsi-Pohjan piirissä ryhdyttiin pelaamaan omasta pesäpallomestaruudesta. Simon Kiri oli noussut edellisvuonna suomensarjaan. Vuoteen 1959 mennessä Simon Kiri voitti Länsi-Pohjan piirinmestaruuden yhdeksän kertaa. Kemiläisjoukkueet voittivat neljä kertaa ja todettakoon, että kerran mestaruuden otti myös TUL:n seura VKV.  Veitsiluodossa oli töissä tuolloin useita Ruukin Innon entisiä pesäpalloilijoita. SVUL ja TUL tekivätkin monena vuonna yhteistyötä pesäpallon kilpailutoiminnassa.

Entinen valtakunnansarja muutettiin 1949 suomensarjaksi, johon muodostettiin yhteinen Lapin lohko. Sen voittaja karsi mestaruussarjapaikasta. Simon Kiri kamppaili useana vuotena lohkomestaruudesta, mutta tuloksena oli kakkos-, kolmos- ja nelossijoja. Vuoden 1957 piirinmestaruus oli yksi Simon Kirin pelillisistä kohokohdista 1950-luvulla. Näkyvimpinä pelaajina mainittiin Pekka Mäntynen, Ahti Salmela ja Paavo Hokka. Vuoden 1957 piirin ykkönen ei kuitenkaan voittanut 1950-luvulla kertaakaan suomensarjaa eikä päässyt lopulta kamppailemaan noususta mestaruussarjaan.

Lähimpänä Simon Kirin nousu mestaruussarjaan oli ”kultaisella 1960-luvulla” vuonna 1967. Simolaiset tulivat toiseksi suomensarjan pohjoislohkossa, kun sarjaykkönen nousi suoraan SM-sarjaan. Saavutus oli tuolloin Lapin pesäpalloilun kaikkien aikojen kovin. Oulun Lippo osoittautui simolaisia vahvemmaksi Jouko Kemilän, Eero Lehtosaaren ja Tero Ranckenin johdolla, mutta Kirin taakse jäivät muun muassa Seinäjoki, Alajärvi, Ii ja Raahe. ”Ilman Seinäjoen ottelun tuomaripeliä ja myrskyn keskeyttämää Raahen-peliä” simolaiset olisivat päätyneet uusintaotteluun noususta Lipon kanssa, todettiin pelikaudesta. Simon Kirin yhdeksikössä pelasivat Ahti Salmela, Risto Rantala, Juhani Miettunen, Sauli Vilmi, Veikko Kuusela, Tuomo Väyrynen, Esa Salmela, Veijo Salmela ja Matti Puhakka.

Simosta enteiltiin jopa Oulun ja Sotkamon veroista pesäpallojoukkuetta, mutta simolaisten suunta kääntyi alaspäin. Vuonna 1970 Kirin miehet pelasivat maakuntasarjaa, nousivat pian takaisin suomensarjaan, kävivät vuosikymmenen puolivälissä uudelleen hakemassa vauhtia maakuntasarjasta ja nousivat jälleen suomensarjaan. Juniorityö oli sen sijaan läpi vuosikymmenten vahvaa. Kiri hallitsi piiritasolla junioripesäpallon sarjoja 1970- ja 1980-luvulla. Simon Kiri on muun muassa Henna Salmelan ja Kaisa Salmelan kasvattajaseura.

Simolaisen naispesäpallon menestyksen vuodet

Naisjoukkueet ottivat 1980-luvun loppupuolella vahvan roolin simolaisessa pesäpalloiluissa. Vuonna 1951 perustettu Simon Kiri-Siskot nousi 1980-luvun lopulla nopeasti yhdeksi Pohjois-Suomen naispesäpallon kärkiseuroista.

Joukkueet

Miesten Ykköspesisjoukkue 2021

Simon Kiri kokoonpano
Pelaajat		Valmennusjohto
Pelaaja UP SP Ikä Sopimus Juha Hannila 2021 Aleksi Hautala 2021 Pekka Hepokangas 2021 Eera-Matti Karppinen 2021 Marko Kukkonen 2021 Otto Levy 2021 Joona Nousiainen 2021 Juuso Nousiainen 2021 Sami Ojala 2021 Jussi Partanen 2021 Jukka-Pekka Pellikka 2021 Santeri Pulkkinen 2021 Joonas Rajala 2021 Christian Vaarala 2021 Julius Veittikoski 2021 Vertti Veittikoski 2021			Pelinjohtaja Janne Anttila 2. pelinjohtaja Eino Martimo Joukkueenjohtaja Pasi kehus Huoltaja Janne Blomster Muut Mikko Kylmälä Selite E : Etenijä V : Vaihtaja K : Kotiuttaja L : Lukkari S : Sieppari (1/2/3)V : Pesävahti (2/3)P : Polttaja (2/3)K : Koppari Päivitetty 28. syyskuuta 2021 Lähde: [1]

Junioritoiminta

Pesäpallon junioreiden SM-mitalit
Joukkue	Mitalit	Vuodet	Yhteensä
C-tytöt
	Kultaa	1996, 1997	2
	Pronssia	1998	1
D-tytöt
	Kultaa	1996	1
	Pronssia	1995	1
E-tytöt
	Pronssia	1993, 1994	2
Yhteensä:			7

Muita lajeja seuran historiassa

Simon Kirin lajivalikoimassa on ollut hiihdon, pesäpallon ja yleisurheilun lisäksi myös nyrkkeily, pyöräily, sulkapallo ja suunnistus. Vuodesta 1975 lähtien Simon Kirin ohjelmaan tuli myös ampumahiihto, jossa seura saavutti piiritasolla menestystä. Yleisseuran laaja lajikirjo supistui kuitenkin vähitellen yhä pienemmäksi. Yleisurheilu hiipui seurassa 1980-luvulla, kun kelvollisia kenttäolosuhteita ei kunnassa ollut.

Tukkilaiskisat Simojoella

Urheiluseuralle poikkeuksellinen laji oli vuodesta 1972 lähtien koskenlaskukisat eli tukkilaiskisat, joita oli järjestetty Simojoella jo 1950-luvulla. Simon Kirin hiihtojaosto otti vetovastuun kisoista vuodesta 1980 lähtien koskenlaskun valtakunnanmestari Martti Hamarin johdolla. Kohokohtana oli vuonna 1988 Simon Hamarinkoskella pidetyt tukkilaiskisojen SM-kisat. Viimeiset Simojen tukkilaiskisat pidettiin vuonna 1993.

Palkinnot ja huomionosoitukset

Miesten Liitto-Lehdistö-valinnat

• Tuomo Väyrynen (1966)

Lähteet

• https://www.simonkiri.fi