Sharpen luku
Sharpen luku tai Sharpen mittari on rahoituksessa käytetty riskin suhdeluku, jolla mitataan salkunhoitajien ja portfolion suorituskykyä.[1] Se vertaa sijoitukselta odotettua ylituottoa sen tuoton volatiliteettiin eli arvonvaihteluun, eli kuinka monta lisätuottoprosenttia on pystytty saavuttamaan kutakin riskiyksikköä kohden.[2] Yksinkertainen sijoituksen onnistumisen arviointi pelkän voiton tai tappion perusteella ei kerro sitä kuinka hyvin salkunhoitaja on onnistunut työssään. Absoluuttisista tuotoista ei voida päätellä sitä miten salkunhoitaja on onnistunut suhteessa muihin sijoittajiin tai vertailuindeksiin, mutta Sharpen luku pyrkii edustamaan sijoitusten tuoton määrää suhteessa sen riskiin. Toisin sanoen, ammattimaiset salkunhoitajat pyrkivätkin hyödyntämään rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyydet ja tehottomuudet (ks. markkinoiden tehokkuus) investoimalla alihinnoiteltuihin sijoituskohteisiin.[1] Käytännössä Sharpen luku kuvaa siis sitä, kuinka paljon kyseessä olevan tuoton saamiseksi on jouduttu kantamaan riskiä. Esimerkiksi jos kaksi salkunhoitajaa on onnistunut saamaan 10% tuoton salkulleen, niin alhaisemman riskitason salkku on onnistunut suhteessa vielä paremmin. Mittarissa riskittömän koron ylittävää osuutta eli "ylituottoa" tai "epänormaalia tuottoa" (ks. CAP-malli) verrataan salkun sisältämään kokonaisriskiin, eli mitä suurempi Sharpen luku on, niin sitä suurempi on salkun tuotto suhteessa sen sisältämään riskitasoon.[1]
Nobel-palkittu taloustieteilijä William F. Sharpe (1966, 1994) määritteli mittarinsa matemaattisen kaavan seuraavasti:[3][4]
![{\displaystyle S_{i}={\frac {E[r_{i}-r_{f}]}{\sigma _{i}}}={\frac {E[r_{i}-r_{f}]}{\sqrt {Var[r_{i}-r_{f}]}}},}](https://wikimedia.org/api/rest_v1/media/math/render/svg/0045914b245864da98b0f87abc5fbda6571ba9b8)
missä kuvaa sijoituksen tuottoa, on riskittömän vertailusijoituksen tuotto (esimerkiksi S&P500 -indeksin riskitön tuotto tai 3 kk:n Euriborin arvo)[1], on odotettu "ylituotto" eli riskittömän sijoituksen ylittävä tuotto ja kuvaa sijoituksen volatiliteettia eli keskihajontaa.
![{\displaystyle E[r_{i}-r_{f}]}](https://wikimedia.org/api/rest_v1/media/math/render/svg/44cb08aff43dbff35ff3f77347438b11b29f15e9)
Positiivinen Sharpen luku kertoo kannattavasta riskinotosta ja negatiivinen luku kertoo riskitöntä korkoa huonommasta tuotosta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Juha-Pekka Kallunki, Minna Martikainen & Jaakko Niemelä: Ammattimainen sijoittaminen, s. 274–275, 279. Economica-sarja, 5. uudistettu painos. Talentum Media Oy, 2007. ISBN 978-952-14-1090-1.
- ↑ Jussi Nikkinen, Timo Rothovius & Petri Sahlström: Arvopaperisijoittaminen, s. 218–220. WSOY, 2008. ISBN 951-0-26627-2.
- ↑ William F. Sharpe: Mutual Fund Performance. The Journal of Business, 1966, nro 1, s. 119–138. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ William F. Sharpe: The Sharpe Ratio. The Journal of Portfolio Management, 1994, nro 1, s. 49–58. doi:10.3905/jpm.1994.409501. Artikkelin verkkoversio. en[vanhentunut linkki]