Euribor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euriborin vaihtelua vuodesta 1999. Vuoden korko (punainen), 3 kuukauden korko (sininen) ja viikon korko (vihreä).

Euribor (lyhenne sanoista Euro Interbank Offered Rate[1]) on päivittäin julkaistava euromaiden yhteinen viitekorko, jolla pankit tarjoutuvat lainaamaan vakuudettomasti varoja toisille pankeille euromääräisillä rahamarkkinoilla. Tätä rahamarkkinaa kutsutaan pankkienväliseksi markkinaksi ja sen markkinaosapuolina on 44 erillistä pankkia, jotka ovat pääasiassa eurooppalaisia pankkeja, mutta myös muutama ulkomainen pankki kuuluu tuohon joukkoon. Suomesta korkonäkemyksiään laskentaprosessiin raportoivia pankkeja ovat Nordea ja OP-Pohjola.[2] Euribor on euroalueen ja Euroopan tärkein viitekorko. Euribor-korkoja käytetään viitekorkona erilaisten rahamarkkinasopimusten hinnoittelussa ja esimerkiksi Suomessa yleisesti myös asuntolainojen viitekorkona, mutta monissa Euroopan maissa asuntolainoissa käytetään kiinteitä korkoja tai pankkien omia viitekorkoja eli prime-korkoja. Euriboria käytetään myös korkojohdannaisten kohde-etuutena.

Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännössä Euribor on se korko, jolla pankki saa lainattua rahaa muilta pankeilta omaan luotonantoonsa pankkien väliseltä rahamarkkinalta, ja pankki lainaa näitä varoja sitten Euriboria korkeammalla korolla eteenpäin (Euribor + marginaali) halukkaille lainanottajille.[3] Pankkien ottolainauksen volyymit pankkienväliseltä rahamarkkinalta ovat suuria, ja tuo toiminta voidaan mieltää rahan tukkukaupaksi. Pankit antolainaavat rahan halukkaille lainanottajille pienissä erissä ja korkeammalla korolla, ja tämä voidaan mieltää rahan vähittäiskaupaksi. Pankit voivat myös luonnollisesti antolainata rahaa pankkienvälisellä markkinalla ottolainauksen sijaan – näin voidaan menetellä pankin vastaanottamien talletusten kanssa. Pankkien on periaatteessa harvoin kovinkaan taloudellisesti kannattavaa ottolainata pankkien väliseltä markkinalta ja antolainata nämä rahat takaisin pankkien välisellä markkinalla, mutta todellisuudessa tällainen jatkuva pankkien välisellä markkinalla tapahtuva edestakainen kaupankäynti muodostaa Euribor-koron.

Reuters laskee euriborin viidelletoista eri lainasopimuksen kestoajalle (1–3 viikkoa ja 1–12 kuukautta) jokaisena TARGET-järjestelmän aukiolopäivänä ja julkaisee korot aamupäivällä kello 11.00 Keski-Euroopan aikaa. Euribor ilmoitetaan kolmen desimaalin tarkkuudella ja todelliset päivät/360 -perustaisena.

European Banking Federation on valinnut joukon pankkeja paneeliksi näiden markkinavolyymin sekä luottokelpoisuuden perusteella. Tähän paneeliin kuuluu 44 erillistä pankkia. Euriborkorot lasketaan näiden pankkien antamien noteerausten pohjalta.[4] Euribor- ja Eonia-koron paneelit koostuvat samoista pankeista. Useimmilla näistä pankeista on pääkonttori jossain rahaliittomaassa. Eniten pankkeja on Saksasta, Ranskasta ja Italiasta. Suomesta ovat mukana Pohjola Pankki ja Nordea. Jokainen paneelin jäsenpankki toimittaa aamupäivällä Reutersille kahden desimaalin tarkkuudella käsityksensä korosta, jolla prime-pankit tarjoutuvat lainaamaan toisilleen varoja kullakin Euriborin kestoajalla. Kyseessä ovat vakuudettomat lainat, joten niiden korko on yleensä jonkin verran korkeampi kuin vakuudellisten pankkien välisten luottojen, esimerkiksi niin sanottujen repo-kauppojen. Näin saamistaan korkonoteerauksista Reuters jättää 15 prosenttia alimmista ja ylimmistä tarjouksista huomioimatta. Lopuista tarjouksista lasketaan painottamaton keskiarvo.

Vastaava vakuudellisen lainan korko on nimeltään eurepo, ja siinä käytetään vakuutena euroalueen valtioiden joukkolainoja ja valtion velkasitoomuksia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]