Sepät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kovakuoriaisheimoa. Katso muut merkitykset täsmennyssivulta.
Sepät
Mustaperäseppä (Ampedus balteatus)
Mustaperäseppä (Ampedus balteatus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Seppämäiset Elateroidea
Heimo: Sepät
Elateridae
Leach, 1815
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sepät Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sepät Commonsissa

Sepät (Elateridae) on kovakuoriaisheimo. Sepät ovat soikean sukkulamaisia, pitkähköjä ja suhteellisen lyhytjalkaisia kovakuoriaisia. Ne ovat muutamasta millimetristä aina kahteen senttimetriin pitkiä, useat mattapintaisia, mutta jotkut voivat olla värikkäitä. Ne elävät maassa tai lahossa puussa ja ovat aktiivisia yöllä.

Seppien tunnusomainen piirre on kyky selälleen joutuessaan napsauttaa itsensä takaisin ilmaan taivuttamalla ruumistaan, jolloin niiden keskiruumiin takaosassa oleva koukkumainen uloke pingottuu takaruumiin etuosaa vasten. Jännitteen lauetessa kuuluu napsahtava ääni, ja kuoriainen lennähtää takaisin vatsalleen. Ollessaan jaloillaan ne pystyvät tätä tekniikkaa käyttäen myös heittämään selästään kimppuunsa hyökänneitä muurahaisia.

Sepät talvehtivat aikuisina ja keväällä ilmojen lämmettyä ne lähtevät liikkeelle. Kuumalla säällä ne tulevat mieluusti sisään taloihin, mikäli ikkuna tai ovi on jätetty raolleen. Aikuisten seppien ravintoa ovat kasvien lehdet, kirvat ja muu eläinravinto.

Seppien toukkia kutsutaan juurimadoiksi. Naaras munii keväällä ja toukat kuoriutuvat muutaman viikon sisällä munimisesta. Ne ovat suhteellisen kovapintaisia, lyhytjalkaisia, kellertäviä, ja niiden toukka-aika kestää 3-4 vuotta.[1] Monet niistä aiheuttavat vahinkoa syömällä viljelykasvien maanalaisia osia eli juuria ja mukuloita. Syyskesällä toukat koteloituvat ja muutamien viikkojen sisällä koteloista kuoriutuu uusia aikuisia.

Seppälajeja tunnetaan yli 8000, joista Suomessa elää 65, esimerkiksi pikiseppä, punaseppä, metalliseppä ja kupariseppä.[2] Viljasepät ovat pahimpia tuholaisia.[1]

Sepistä, sepiköistä ja jalokuoriaisista on meneillään kirjahanke.[3]

Osittainen luettelo Suomessa elävistä lajeista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Actenicerus sjaellandicus ruutuseppä
Ampedus pomonae punaseppä
Ampedus pomorum ruosteseppä
Ampedus balteatus mustaperäseppä
Ampedus erythrogonus näreseppä
Ampedus nigrinus sysiseppä
Anostirus castaneus okraseppä
Athous niger perunaseppä
Athous subfuscus puikkoseppä
Lacon conspersus* häiväpiiloseppä
Limonius aeneoniger pikkuseppä
Cardiophorus ruficollis (karasepät)
Cidnopus aeruginosus terässeppä
Ctenicera pectinicornis kampaseppä
Dalopius marginatus juomuseppä
Denticollis linearis ruskohammasseppä
Denticollis borealis* mustahammasseppä
Eanus costalis pohjansepikkä
Hypnoidus riparius isorantaseppä
Melanotus castanipes pikiseppä
Orithales serraticornis sarviseppä
Prosternon tessellatum hiirakkoseppä
Anostirus castaneus okraseppä
Selatosomus impressus laakaseppä
Selatosomus melancholicus suruseppä
Selatosomus aeneus metalliseppä
Sericus brunneus ruskoseppä

[4][5]

Osittainen luettelo suvuista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adelocera murina selällään. Kuvasta voi nähdä napsautusmekanismin.
Adelocera murina

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]