Semipalatinskin ydinkoealue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Semipalatinskin koealueen sijainti Kazakstanissa (punaisella)
Kazakstanin steppimaisemaa ja poraustorni Semipalatinskin koealueella (2003)

Semipalatinskin ydinkoealue (ven. Семипала́тинский я́дерный полиго́н, Semipalatinski jadernyi poligon) oli ensimmäinen Neuvostoliiton ydinaseen testausalue, ja toinen valtion kahdesta tärkeimmästä koealueesta sen historian aikana. Semipalatinskin ydinkoealue sijaitsee itäisessä Kazakstanissa Irtyš-joen eteläpuolella, 130 km Semein kaupungista (ent. Semipalatinsk) länteen. Alue on 18 000 km²:n laajuinen, ja siihen sisältyy alueen koillisnurkassa oleva Kurtšatovin kaupunki.

Koealueen karttahahmotelma

Alueen sijainnista päätti atomiaseohjelmasta vastannut Lavrenti Berija vuonna 1947, ja sen rakentaminen aloitettiin Gulag-vankityövoimaa käyttäen 1948. Alueen keskukseksi rakennettiin Kurtšatovin suljettu kaupunki, joka tunnettiin neuvostoaikaan postilokero-osoitteella Semipalatinsk-21.

Neuvostoliiton ensimmäinen ydinkoe tehtiin Semipalatinskissa 29. elokuuta 1949, neljä vuotta Yhdysvaltain ensimmäisen ydinräjäytyksen jälkeen. RDS-1 -pommin teho oli 22 kilotonnia. Ensimmäinen vetypommi räjäytettiin 1953. Yhteensä vuosien 1949 ja 1989 välisenä aikana Semipalatinskissa tehtiin 456 ydinräjäytystä uraani- ja vetypommeilla. Alkuun räjäytykset tehtiin ilmakehässä tai maan pinnassa, etupäässä räjäytystorneissa mutta myös lentopommeina. Vuodesta 1961 alkaen 340 räjäytystä tehtiin maanalaisina. Degelen-vuoreen kaivettiin maailman laajin ydinkokeita varten rakennettu tunnelijärjestelmä. Räjäytyksiä tehtiin myös 600 metrin syvyisissä pystysuorissa kallioporausrei'issä.

Semipalatinskin koealue suljettiin 29. elokuuta 1991 Kazakstanin hallituksen päätöksellä. Kurtšatovin kaupungissa ja muualla alueella sijaitsee nykyään Kazakstanin tasavallan kansallisen ydinkeskuksen (ven. Национальный ядерный центр Республики Казахстан, Natsionalnyi jadernyi tsentr Respubliki Kazahstan) ja muiden tutkimuslaitosten toimipisteitä, mm. tutkimusydinreaktoreita. Koeräjäytyksissä käytetyt tunnelistot on tuhottu tai suljettu. Muuten entisellä koelueella kulkemista ei ole rajoitettu ja siellä harjoitetaan nykyään muun muassa karjataloutta ja kaivostoimintaa.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 50°07′N, 78°43′E