Schleswig-Jagelin lentotukikohta
| Schleswig-Jagelin lentotukikohta | |
|---|---|
| RAF Schleswig Land | |
 Schleswig-Jagelin lentotukikohta |
|
| Koordinaatit | |
| Tyyppi | sotilaskenttä |
| Ylläpitäjä | Saksan ilmavoimat |
| Valmistumisvuosi | 1935-1936 |
| Liikenneyhteydet | |
| Tärkein keskus ja etäisyys | Schleswig 7 km |
Schleswig-Jagelin lentotukikohta on Saksan ilmavoimien lentotukikohta, jonne on sijoitettu Panavia Tornado ECR:in varustettu Taktisches Luftwaffengeschwader 51. Tukikohta oli 1945-1958 Britannian kuninkaallisten ilmavoimien hallussa nimellä RAF Schleswigland.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentokenttä Schleswig-Jagel valmistui 1916, mistä lähtien se on ollut sotilaskäytössä.lähde?
Fliegerhorstkommandantur vastaanotti kentän alueen 1935 ja tukikohta rakennettiin 1935-1936. Tukikohdassa oli kaksi kiitotietä ristiin asetettuna siten, että pääkiitotien pituus oli 2000 ja sitä risteävän 1600 metriä. Suunnitelmissa oli kolmas kiitotie, mutta sitä ei sodan aikana toteutettu. Kenttä oli varustettu valoin ja yötoimintaa varten Lorenz-lähestymislaittein. Kentällä oli kaksi tankkauspistettä, jotka oli sijoitettu koilliskulmaan ja eteläreunaan sekä varustettu maanalaisin polttoainesäiliöin. Ammusvarastot olivat etelärajalla ja kaakkoiskulman pienessä metsikössä.[1]
Kenttärakennuksina olivat koilliskulman kaksi lentokonesuojaa ja niiden läheisyydessä olleet verstaat. Ajoneuvovarikko ja tallit oli sijoitettu lentokonesuojien pohjoispuolelle ja toinen varikko lähelle esikuntarakennusta, joka oli lennonjohtotornin ja huoltotoimiston läheisyydessä lentokonesuojien länsipuolella pohjoisreunassa.[1]
Majoitustilat olivat kolmessa ryhmässä pohjoisrajalla ja koilliskulmassa. Kussakin ryhmässä oli omat messinsä. Näiden lisäksi oli joitakin tiloja eteläreunassa, missä oli myös kahdeksantoista sirpalesuojattua lentokonesuojaa. Alueella oli huoltoa varten rakennettu rautatie. Kentän suojana oli raskas ja seitsemän kevyttä ilmatorjunta-asemaa marraskuusta 1943 alkaen. Kaksi kevyistä asemista oli sijoitettu torneihin.[1]
Kentällä oli kaksi hajasijoitusaluetta, jotka oli sijoitettu kentän etelä- ja pohjoispuolelle. Alueilla oli yhteensä 32 lentokonesuojaa ja yksitoista avointa odotustilaa. Näiden lisäksi puiden alle oli valmistettu konesuojia.[1]
Tukikohtaan siirrettiin joukkoja 1937. Syyskuusta 1939 huhtikuuhun 1940 tukikohtaan oli sijoitettuna Kampfgeschwader 26:n I laivue. Lokakuussa 1939 tukikohdassa Zerstörergeshwader 1:n II laivue ja marraskuusta 1939 huhtikuuhun 1940 Lehrgeschwader 1:n (LG 1) I laivue. LG 1:n esikunta ja II laivue olivat tukikohdassa huhtikuussa 1940 ja toukokuussa 1945. Näiden lisäksi oli joitakin pienempiä yksiköitä samoin hyvin lyhyen aikaa.[1]
Tukikohdan varsinaisena joukkona voidaan pitää Nachtjagdgeschwader 3:n (NJG 3) II laivuetta, joka oli sijoitettuna Schleswigiin syyskuusta 1941 aina maaliskuuhun 1944 ja uudelleen marraskuusta 1944 helmikuuhun 1945. Saman lennoston I laivue oli sijoitettuna tukikohtaan elokuusta joulukuuhun 1944. Lennoston poistuessa tukikohtaan sijoitettiin maaliskuussa 1945 NJG 2:n esikunta, I laivue ja II laivue, jotka olivat tukikohdassa sotatoimien päättymiseen. Yöhävittäjien lisäksi tukikohdassa oli lyhyitä aikoja runsaasti erilaisia joukkoja.[1]
Kenttää pommitettiin 28. heinäkuuta 1942, jolloin sai surmansa kaksi kenttähenkilöstöön kuuluvaa. VIII Fighter Commandin P-47 Thunderboltit ja P-51 Mustangit tekivät matalahyökkäyksiä 9. huhtikuuta ja 18. syyskuuta 1944 sekä 30. maaliskuuta ja 14. huhtikuuta 1945 tuhoten joitakin lentokoneita. Tukikohtaa pommitti vielä kahdeksan RAF Bomber Commandin de Havilland Mosquitoa 19.-20. huhtikuuta.[1]
Tukikohdan antautuessa 8. toukokuuta 1945 sinne oli sijoitettu 147 lentokonetta, joista pääosa oli Bf109, Fw190, Me 262, He 111 ja Ju 88 koneita. Näiden lisäksi oli kourallinen Ju 52 -koneita.[1]
komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kentän komentajina olivat[1]:
- everstiluutnantti Franz Camphausen 4. marraskuuta 1942 - 3. tammikuuta 1943
- everstiluutnantti Carl Kuetgens helmikuu 1943 -
RAF Schleswig Land[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan päätyttyä Britannian kuninkaallisten ilmavoimien miehitysjoukot ottivat kentän hallintaansa 4. toukokuuta 1945, jolloin se sai nimen Airfield B.164. Kesällä 1945 121. lennoston Hawker Typhoon Ib: olivat tukikohdassa. Tukikohdassa lakkautettiin toukokuussa 1946 ilmavoimien Field Squadron No. 2710.[2]
Tukikohta valittiin marraskuussa 1947 operaatiokentäksi Berliinin ilmasillan (operaatio Plainfare) ajaksi syksyllä 1947. Ensimmäiset 47. laivueen Handley Page Hastings C.1 -kuljetuskoneet saapuivat 1. marraskuuta kentälle, mitkä aloittivat lennot Berliiniin 11. marraskuuta. Myöhemmin kentälle saapuivat vielä 53. ja 297. laivueiden koneet.
Helmikuussa 1948 tukikohdasta tuli koulutustukikohta, kun se mahdollisti muiden kenttien kuljetus- ja hinauskoneiden kouluttamisen. Syksyllä Pohjois-Saksaan sijoitettuja joukkoja järjesteltiin uudelleen, jolloin 482. prikaati siirtyi Harzenista Schleswigiin. Prikaati piti jäähyväisparaatin 11. huhtikuuta 1953.[2]
Lokakuussa 1959 kentän pohjoisosa luovutettiin Saksan laivastolle. Britannian kuninkaallisten ilmavoimien viimeiset joukot poistuivat tukikohdasta marraskuussa 1961.
Saksan ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasta perustetut Saksan laivaston meri-ilmavoimat vastaanotti 1958 tukikohdan, jossa aktivoitiin 1. huhtikuuta 1958 Marinefliegergruppe 2 (myöhemmin Marinefliegergeschwader 2, MFG2). Osaston kalustona olivat Hawker Sea Hawkit, joiden lisäksi sillä oli käytössään kaksi Fairey Gannet AS.4, kolme Fouga CM.170 Magister ja Piaggio P.149D. Tukikohdassa toimi myös Marinefliegergruppe 1 (MFG 1). MFG2 siirrettiin Nordholzin lentotukikohtaan jo vuonna 1962[3] ja MFG 1 lakkautettiin 1993. Vuodesta 1993 alkaen tukikohdassa on ollut Aufklärungsgeschwader 51.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Schleswig-Jagelin lentotukikohta Wikimedia Commonsissa
