Savusukellus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palokunta sammuttamassa paloa Kanadassa.

Savusukellus on palokuntien käyttämä työmenetelmä tulipaloissa. Savusukellus on savuiseen tilaan menemistä sammutusasussa ja paineilmalaitteessa, mukana paineellinen vesiletku, jonka päässä on suihkuputki[1]. Savusukeltaessa hengitetään ilmaa paineilmasäiliöstä siihen kytketyn letkuston ja maskin kautta, jotta altistusta palokaasuille ei tapahdu. Savusukellusta suoritetaan pareittain tai kolmistaan. Savusukelluksen tarkoitus on saada sammutettua savuisen tilan sisältämä tulipalo ja tarkistaa tilat mahdollisten ihmisuhrien varalta[2].

Savusukelluksessa on arvioitava savusukeltajiin kohdistuvat riskit ja sisään menolla saavutettavan hyödyn määrä. Joskus savusukellusta ei suoriteta ollenkaan vaan sammuttaminen tapahtuu kohteen ulkopuolelta vesisuihkuin ja esimerkiksi nostolavan avulla. Nykyään suuntaus on kohti ulkopuolelta käytettäviä sammutusmenetelmiä ja savusukellusta voidaan tehdä vain jälkisammutuksessa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun alussa kehitettiin ensimmäiset happilaitteet, joiden avulla palomiehet pystyivät tunkeutumaan savun sekaan pelastaakseen ihmisiä tai omaisuutta tai sammuttamaan vaikeissa tiloissa olevia palopesäkkeitä. Menetelmät ja laitteet kehittyivät nopeasti, ja savusukeltamisesta tulikin nopeasti palokuntien ensisijainen apukeino.

Toisen maailmansodan aikoihin paineilma syrjäytti hankalan ja pitkän päälle terveydelle vaarallisen puhtaan hapen, ja kehitys pääsi todelliseen vauhtiin. Tosin hapenkierrätin on palannut pitkän tauon jälkeen palvelukseen: sitä käytetään pitkiä käyttöaikoja vaativissa sammutusoperaatioissa, kuten tunneli- ja kellaripaloissa.

Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savusukelluksen suojavarusteet painavat noin 20 kiloa[2]. Savusukeltajat käyttävät yhteydenpitoon normaalia palokuntien käsiradiopuhelinta, sekä myös savusukellus kasvo-osan tai palokypärään integroituja laitteita. Savusukellus tehdään aina paineistetun sammutusletkun kanssa. Savusukelluksen olennaisin ero vesisukellukseen nähden on se, että siinä käytetään poikkeuksetta kokokasvo-osaa, ja nykyään miltei yksinomaan niin sanottua turvapainetta eli kasvo-osassa on ympäristöä suurempi ilmanpaine, mikä estää myrkyllisten kaasujen tunkeutumisen hengitysilmapiiriin.

Nykyisin savusukellus paineilmalaitteiden avulla on olennaisessa osassa pelastusyksiköiden kokoonpanossa. Täysivahvuiseen (1+5) pelastusyksikköön kuuluu yksikönjohtaja, konemies ja kaksi sammutusparia, joista toinen toimii ensimmäisen sammutusparin suojaparina. Savusukelluksen minimivahvuus on neljä henkilöä[1].

Harjoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savusukeltajalta vaaditaan hyvää ruumiillista kuntoa, ja heille järjestetäänkin vuosittain kokeita tässä suhteessa[2]. Savusukellusta harjoitellaan palokunnissa säännöllisesti erilaisissa savutalo- tai kuumakonttiharjoituksissa.

Upinniemen varuskunnassa on erityinen laivapalosimulaattori, jossa harjoitellaan erityisesti laivapalojen sammuttamista ja ahtaissa sekä vaarallisissa tiloissa savusukeltamista[3]. Myös Pelastusopistolla on erilaisia simulaattoreita tehdaspalosta ahtaaseen kellariin.

Savusukellus vaatii säännöllistä harjoittelua, tilanteet ovat myös hyvin ennalta arvaamattomia ja odottamattomia. Ikinä ei tiedä millainen savusukelluksen kohde on sisältä. Harjoittelun avulla savusukelluksesta tulee turvallisempaa.

Savusukelluksen vaarat ja riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Pelastuslaitoksen museossa oleva välikatonsortumassa kadonneen savusukeltajan laite

Monet savusukeltajat ovat saaneet surmansa työssään, koska he yleensä tunkeutuvat syvimmälle palavaan kohteeseen. Helsingin Pelastuslaitoksen museossa on muistomerkkinä pahasti palanut kaksipulloinen paineilmalaite, joka on ainoa jäljelle jäänyt osa savusukeltajasta, jonka päälle sortui palava välikatto 1960-luvulla suuressa kerrostalopalossa.

Vaaroja savusukelluksessa ovat esimerkiksi suuri kuumuus, pistoliekit, humahdukset, huono näkyvyys, kohteessa olevat putoavat esineet, romahtavat kattorakenteet, sortuva lattia tai muut pudotukset, paineilmalaitteen ongelmat, maskin rikkoutuminen tai irtoaminen kohteessa ja jumiin jääminen[4]. Tulipalotilanteissa on myös paljon ulkoisia vaaroja joita varten suojaudutaan paineilmalaitteiden lisäksi muilla suojavarusteilla sekä vaihtamalla ja puhdistamalla varusteita säännöllisesti[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pelastusopisto: Savusukellusopas, s. 14. , 2021.
  2. a b c d Savusukellus on vaativaa työtä Pelastustieto. Viitattu 12.2.2024.
  3. Meriturva Palokoulutuksen esittely meriturva.fi. Viitattu 12.2.2024.
  4. a b Pelastusopisto: Savusukellusopas, s. 49. , 2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]