Sardarapatin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sardarapatin taistelu
Osa Turkin–Armenian sotaa
Päivämäärä:

toukokuu 1918

Paikka:

Sardarapat, Armenia

Lopputulos:

Armenian voitto

Osapuolet

Turkin lippu Turkki

Armenian lippu Armenia

Vahvuudet

11 000

6 000

Tappiot

3 500

1 500

Sardarapatin taistelu oli Armenian ja Turkin välillä käyty taistelu 23.26. toukokuuta 1918. Taistelu päättyi armenialaisten voittoon ja se pysäytti Turkkilaisten hyökkäyksen kohti Jerevania, joka oli tuolloin viimeinen vapaa armenialainen suurempi kaupunki. Taistelun jälkeen solmittiin rauhansopimus, joka päätti sodan säilyttäen Armenian itsenäisenä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armenia oli jäänyt kahden turkkilaisen valtion väliin Turkin–Armenian sodassa. Lännessä Turkki oli vallannut läntisen Armenian Kars mukaan luettuna ja idässä Azerbaidžan havitteli Armenian eteläosia. Armenian johtoon nousi Aram Manukian, joka oli johtanut Vanin taistelua.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armenialaisia johtanut Movses Silikian.

Turkkilaiset alkoivat edetä kohti Jerevania 21. toukokuuta 10 000 sotilaan voimin, joiden tukena oli vielä noin 1 000 miehen kurdeista muodostettu nostoväen joukko. Armenialaisia johti Movses Silikian, jolla oli komennossaan 6 000 armenialaista. Itse taistelu käytiin Sardarapatin erämaassa. Armenialaiset jättivät pienen joukon voimistaan turkkilaisten tielle käymään äänekästä harhautustaistelua. Samaan aikaan he lähetivät kaksi joukkuetta tekemään kiertoliikettä turkkilaisten sivustoihin. Taistelu alkoi aamulla 23. toukokuuta ja armenialaisten onnistui yllättää turkkilaiset. Armenialaiset olivat saaneet paikalle omaa tykistöään, jolla ammuttiin puolen tunnin aikana 480 laukausta. Turkkilaisten rivit menivät sekaisin ja heidän etenemisensä pysähtyi. Iltapäivällä käytiin päätaistelu, jossa kuoli 3 500 turkkilaista ja 1 500 armenialaista.[2] Turkkilaiset kääntyivät pakoon ja heitä ajettiin Gjumrin lähistölle saakka, joka oli aiemmin menetetty turkkilaisille. Armenialaisten eteneminen pysähtyi 26. toukokuuta, kun tieto Tiflissä solmitusta arauhansopimuksesta saavutti heidät.[3]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiflin neuvotteluissa Turkki lupasi armenialaisille 100 kertaa 100 kilometriä suuren alueen. Kun tieto voitosta saapui neuvotteluihin, turkkilaiset olivat valmiita 19% korotukseen maa-alueeseen. Rauhansopimus solmittiin 4. kesäkuuta 1918. Sopimus velvoitti Armeniaa sallimaan Turkin joukkojen läpikulun ja takasi Armenian alueen muslimeille täydet oikeudet ja vapaudet.[3] Sardarapatin taistelusta tuli armenialaisten keskuudessa myytti[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Serafim 2007, s. 337
  2. s. 338
  3. a b Serafim 2007, s. 339
  4. Serafim 2007, s. 340