San Clementen kirkko
San Clementen kirkko (it. Basilica di San Clemente al Laterano) on keskiaikainen kirkko Roomassa lähellä Colosseumia. Se rakennettiin 1100-luvulla dominikaaniseksi konventiksi. 1600-luvulla kirkon ylläpito luovutettiin irlantilaisille dominikaanimunkeille, jotka edelleen jatkavat vuonna 1857 aloitettuja arkeologisia kaivauksia kirkon alla. Kirkko on omistettu pyhälle paavi Klemens I:lle, jonka katsotaan kuolleen vuonna 101 ja olleen neljäs Rooman paavi. [1]
Kirkko on Basilica minor, jonka kunnianimen paavi myöntää tärkeimmille kirkoille riippumatta siitä, ovatko ne arkkitehtuuriltaan basilikoja.[2] Maanpäällisen rakennuksen lisäksi kirkon alla on kaksi arkeologista kerrostumaa, 300-luvun basilika ja mahdollisesti tasavallan aikainen asuintalo, joka ehkä tuhoutui Rooman palossa vuonna 64.[3]
Nykyinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen kirkko rakennettiin 1100-luvulla, ja se on kolmilaivainen basilika, jossa on nähtävillä antiikin ajan pylväitä, kosmaattinen lattiakoristelu, hautakiviä ja mosaiikkeja. Apsismosaiikki Ristin voitto on 1100-luvulta. Kirkon keskellä on korkea kuoriaitaus (schola cantorum), joka on siirretty aiemmasta kirkosta. Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kappelin freskot ovat 1400-luvun alusta. Niissä Katariina käännyttää keisari Maxentiuksen puolison ja roomalaisia reettoreita kristinuskoon.[1]
300-luvun basilika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
San Clementen kirkko rakennettiin aikaisemman, jo 300-luvulla rakennetun kolmilaivaisen basilikan päälle sen jälkeen, kun normannit olivat tuhonneet entisen kirkon 300-luvulla. Paavi Paschalis II antoi täyttää sen rauniot uuden kirkon perustaksi. Basilika sijaitsee neljä metriä maan alla ja on rakennettu sen alla olevia rakennelmia hyödyntäen. Basilikaan kuului myös eteishalli (narthex) sekä apsis.[3]
Roomalainen asuintalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alimpana arkeologisena kerroksena ovat roomalaisen talon rauniot. Rakennus ehkä tuhoutui Rooman palossa vuonna 64. Sen jälkeen paikalle pystytettiin ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla komea tuffikivestä tehty teollisuusrakennus, nähtävästi rahapaja sekä tiilistä tehty asuintalo (insula) pienine asuntoineen. Rakennusten välissä oli kuja. Insulan pihalle rakennettiin luultavasti 200-luvulla pieni Mithran temppeli (mithraeum), jonne mahtui 30-40 miestä. Sen lähellä on niin sanottu mithra-koulu eli iso huonetila, jonka käyttöä ei tunneta. Luolan uumenissa solisee myös lähde, joka löydettiin vuonna 1937.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Boyle Leonard: Piccola Guida di San Clemente. Collegio San Clemente, 1989.
- Polkunen, Marja-Liisa: Rooma. Suomalainen Matkaopas Oy, 2007. ISBN 978-952-9715-32-9.