Sammon vartijat
Sammon vartijat on Timo Parvelan 2007–2009 kirjoittama kirjasarja. Kirjat on kustantanut Tammi. Sammon vartijat on fantasiaa, joka jatkaa siitä, mihin Kalevala jäi.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuliterä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahti ja Ilmari ovat kaverukset, joiden isät ovat kadonneet täsmälleen samaan aikaan. Kaikki alkaa kuitenkin siitä, kun Ahti saa käsiinsä Väinämöisen vanhan kanteleen. Ahti on todella ihastunut Saana-nimiseen tyttöön, johon yrittää tehdä vaikutuksen soittamalla kannelta juhlissa. Kaikki kuuntelijat kuitenkin nukahtavat paitsi Ahti ja Saanan äiti. Saanan äiti kaappaa Ahdin ja lähtee tämän kanssa yhdessä kohti kaivosta.
Samaan aikaan toisaalla ammattivaras Jokkeri on jäänyt Tuonelan joutsenet -nimisen moottoripyöräjengin vangiksi. Jokkeri onnistuu kuitenkin pakenemaan, ja hän lähtee etsimään tuota mystistä kannelta, josta Tuonelan joutsenten johtaja kertoi. Jokkeri onnistui myös varastamaan johtajan miekan. Seppä Ilmarisen takoman Tuliterän.
Jokkeri murtautuu Ilmarin pihavarastoon toivoen löytävänsä kanteleen. Ilmari on kuitenkin viisas ja on virittänyt ansan, johon Jokkeri jää. Ilmari kuitenkin huomaa yhden asian: kantele on poissa. Jokkeri lupaa auttaa Ilmaria, ja yhdessä he lähtevät juhliin.
Juhlissa väki on jo vironnut, ja Ilmari menee Saanan luokse. Saana sanoo muistavansa ainoastaan Ahdin soiton. Saanan äiti on kuitenkin myös kadonnut. Saana, Jokkeri ja Ilmari saavat mukaansa myös rehtorin, joka kertoo Ilmarin ja Ahdin olevan Sammon vartijoita ja Saanan äidin olevan itse Loviatar, joka haluaa kadonneet sammon sirpaleet itselleen. Joukko pääsee livahtamaan kaivokseen Jokkerin sisaren Ainon avustuksella. Heillä on nyt kaksi tehtävää: pelastaa Ahti ja etsiä Ilmarin sisko Anni, joka on jo samana päivänä mennyt kaivokseen. Matkalla Aino saa osuman hiiden tikarista ja pyörtyy. Muut löytävät Ahdin, mutta Loviatar saa Ahdin lähtemään mukaansa. Joukko pakenee kilpaa sortuvan kaivoksen mukana ja pelastuu. Anni onnistuu pelastamaan elottoman Ainon.
Tiera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirja jatkuu suoraan edellisen kirjan tapahtumista. Ystävykset ovat kokoontuneet Ahdin keittiöön ja miettivät, millä saisivat selville seuraavan sirpaleen sijainnin. He tajuavat sirpaleen sijaitsevan Lemmenjoella Lapissa. He pakkaavat Jokkerin asuntoauton ja lähtevät matkaan. Matkalla autosta loppuu bensa, ja he joutuvat jäämään yöksi autoon. Saana ja Ilmari päättävät kuitenkin jäädä vahtiin ja tekevät nuotion auton viereen. Aamuyöllä Saana ja Ilmari lähtevät metsään hakemaan lisää puita, mutta he eksyvät ja tajuavat hiidenhurttien saartaneen heidät. Metsään ilmestyy kuitenkin jätti, joka pelastaa ystävykset. Samaan aikaan Jokkeri herää autossa ja lähtee etsimään Saanaa ja Ilmaria. Heidät löydettyään Jokkeri ja jätti esittelevät toisensa, ja he saavat tietää jätin nimen olevan Tiera.
Porukka jää Tieran kylään "vangeiksi" sillä, Tiera haluaa tietää heidän matkansa syyn. Jokkeri suunnittelee pakenemista, mutta alkaakin kaikkien ihmetykseksi viihtyä kylässä. Samaan aikaan Loviatar ja Ahti ovat Tuonelassa ja Loviatar tuntuu salaavan jotain. Jokkeri haastaa Tieran jousiammuntakilpailuun palkintona joukkion kohtalo. Tiera suostuu, mutta Tieran vaimo Tellervo ei ole asian kannalla. Anni, Ilmari ja Saana lähtevät muiden huomaamatta leiristä etsimään Antero Vipusta, tietäjistä suurinta. Jokkeri voittaa vedon, mutta kukaan ei tunnu olevan asiasta sikseen. Pian he kertovat vapaaehtoisesti Tieralle tehtävästään, ja Tiera päättää liittyä joukkioon. He menevät erään joen yli, ja samalla rehtori saa osuman kyyn hampaista. He etsivät käsiinsä Kiputytön, joka parantaa rehtorin Ainon avulla.
Ahti tapaa äitinsä. Joukkio saa selville viimeisen sirpaleen kätkön ja taistelee henkeen ja vereen hiisiä vastaan saadakseen sen. Rehtori kuolee taistelussa, mutta kertoo ennen kuolemaansa yllättävän asian: kantele on viimeinen sirpale. Joukko on taistelun jäljiltä voimaton. Pian vettä pitkin saapuu vene, jonka pohjalla on ihmisiä.
Louhi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukko tunnistaa ihmiset. Ahti, Saana, Anni, Ilmari ja Ahdin äiti makaavat elottomina veneen pohjalla. He ovat kuitenkin vielä elossa, mutta hyvin heikossa kunnossa. Heidän herättyään joukko eroaa Tierasta ja lähtee takaisin ihmisten pariin. He tutustuvat kaupungissa Kyllikkiin. Toisaalla Tieran kylässä Tiera kuolee.
Karhut hyökkäävät joukon kimppuun. Anni pettää ystävänsä ja vie kanteleen Louhelle. Muu joukko saa avukseen kalastajan, joka muistuttaa hyvin paljon rehtoria. He murtautuvat Louhen piiloon, mutta Jokkeri haavoittuu. Anni, Ilmari ja Ahti tapaavat isänsä jälleen, ja he kaikki pakenevat. Ahti saa Saanalta suudelman.
Kirjan lopussa Saana lähtee etsimään isäänsä ja hyvästelee Ahdin ja muun saattueen. Kirjan lopussa olevista runoista voi myös päätellä, että Ahti aloittaa oman elämänsä kaukana Tieran kylästä, Aino jää kylään antamaan oppia ihmisille, Jokkeri ja Tellervo rakastuvat ja saavat kaksospojat, Ilmari ryhtyy kylään uudeksi sepäksi yhdessä isänsä kanssa ja Anni jää myös kylään asumaan.
Sarjan kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ www.tammi.fi: Tuliterä (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 11.9.2011