Saksanampiainen
| Saksanampiainen | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Vespula germanica Fabricius, 1793 |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
| |
Saksanampiainen (Vespula germanica) on laji ampiaisten heimossa ja Vespinae-alaheimossa. Se on monilla alueilla tunnettu vieraslaji.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Saksanampiainen on noin 13 millimetriä pitkä ja väritykseltään keltaisen ja mustankirjava. Ulkoisesti laji muistuttaa hyvin paljon yleisempää yleistä ampiaista (Vespula vulgaris), mutta lajit on helppo erottaa pään etuosan kuviosta, joka saksanampiaisella muodostuu kolmesta erillisestä mustasta pisteestä. Lisäksi verkkosilmän etuosaa kohti ulottuva kieleke on kokonaan keltainen.
Levinneisyys [muokkaa]
Alkujaan Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva ampiaislaji, joka on ihmisen toimesta levinnyt laajalti mm. Australiaan[1] ja Amerikkoihin[2][3]. Myös Suomessa saksanampiainen on tulokaslaji. Sen on todettu pesineen manner-Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2005, joskin lajin arvellaan eläneen vakituisesti Ahvenanmaalla jo tätä aikaisemmin. Lajia tavataan toistaiseksi vasta Lounais- ja Etelä-Suomessa, mutta kesällä 2010 Aurajoen rannan ampiaispyydyksissä sitä oli jo ampiaisista toiseksi eniten.[4]
Elintavat [muokkaa]
Täysikasvuiset ampiaiset elävät kukkien medellä, mutta saalistavat myös muita hyönteisiä, etenkin toukkiensa ravinnoksi. Muiden ampiaislajien tapaan vain kuningattaret talvehtivat muiden yksilöiden kuollessa viimeistään ensimmäisten syyspakkasten myötä. Talvehtiakseen kuningatar jättää pesän ja hakeutuu johonkin suojaiseen paikkaan. Saksanampiainen on tunnettu kookkaista, pallomaisista pesistään.[5] Alueilla, joilla talvi ei tuhoa yhdyskuntaa pesää saatetaan asuttaa useita vuosia ja siihen saattaa kuulua useita kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tällaisen pesän häiritseminen voi olla koloniaa puolustavien yksilöiden suuren määrän vuoksi hengenvaarallista, mikä on luonut saksanampiaiselle maineen "tappaja-ampiaisena", vaikka itse ampiainen ei ole tavallista ampiaista vaarallisempi[6]. Pohjoisempana pesän halkaisija on 20–30 cm, ja tavalliseen yhdyskuntaan kuuluu noin 3 000 yksilöä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ http://museumvictoria.com.au/wasps/
- ↑ http://ohioline.osu.edu/hyg-fact/2000/2075.html
- ↑ http://www.inta.gov.ar/bariloche/ssd/nqn/ecologiadeinsectos/pdfs/D%27adamo2002.PDF
- ↑ Ampiaisia valtavasti viime kesää enemmän, Helsingin Sanomat, 24.8.2010 sivu A 8
- ↑ http://www.inra.fr/hyppz/RAVAGEUR/6vesger.htm
- ↑ http://museumvictoria.com.au/wasps/
Sivulta puuttuu