Saarijärven museo
Saarijärven museo on taide- ja kulttuurihistoriallisesta museotoiminnasta vastaava paikallismuseo Saarijärvellä Herajärven rannassa. Museo tallentaa kokoelmiinsa toimialueensa kehityksestä kertovaa esine-, valokuva- ja arkistomateriaalia sekä taidetta. Näkyvin toimintamuoto on taide- ja kulttuurihistoriallisten näyttelyiden järjestäminen ympäri vuoden.
Museo on toimialueensa tietopankki, joka tallentaa tietoa eri muodoissa ja tuottaa työnsä tuloksena uutta tietoa. Saarijärven museon päämääränä on kasvattaa kulttuuriperintöä arvostavia ja ymmärtäviä, oman identiteettinsä tiedostavia yksilöitä, joilla on kyky ja valmiudet hyödyntää sekä vaalia kulttuuriperinnettä vastuullisesti, lisätä taiteen tuntemusta ja ymmärtämistä sekä tarjota elämyksiä. Päärakennuksessa on ympärivuotisia erikoisnäyttelyjä ja tämän lisäksi museolla on Säätyläiskotimuseon sekä Kivikauden kylän kesänäyttelykohteet. Museo vastaa myös Tapperien Juholan näyttelytoiminnasta ja aineistokokoelmista sekä asiantuntijapalveluna Saarijärven Mannilan Taidesäätiön ja Beda, Katri ja Aune Heralan säätiön kokoelmista.[1]
Museo piha-alueineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päärakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarijärven museon rakennus sijaitsee Herajärven rannalla Mannilan tilalta 1950-luvun lopulla lohkaistulla Peltoniemen tilalla. Mannilan tila oli alkujaan saarijärveläisen Toivi Järvisen (1901–1982) syntymäkoti, jonne hän muutti Helsingistä miehensä, varatuomari Osmo Järvisen (1900–1949) kanssa vuonna 1939. Toivi Järvinen, joka oli miehensä kanssa hankkinut edustavan suomalaisen taiteen kokoelman, määräsi testamentissaan suurimman osan omaisuuttaan Saarijärvi-Seura ry:lle itsenäisen säätiön perustamista varten ja määräsi säätiön yhdeksi tehtäväksi rakentaa Peltoniemeen taidemuseo. Vuoden 1983 Saarijärvi-Seuran syyskokouksessa alulle laitettu säätiö merkittiin säätiörekisteriin 12.9.1985 nimellä Saarijärven Mannilan Taidesäätiö.
Saarijärvi-Seuran lahjoitettua mittavat kulttuurihistorialliset kokoelmansa Saarijärven kaupungille, päätettiin yhdistää säätiön ja kaupungin voimavarat sekä rakentaa museo, jossa on taide- ja kulttuurihistoriallinen osasto. Toivi Järvisen testamentissaan ilmoittaman tahdon mukaisesti museorakennuksen suunnittelijaksi valittiin arkkitehtitoimisto Niemioja & Uusitalo Oy. Arkkitehti Laila Niemiojan (1914–2001) suunnittelema museorakennus avattiin yleisölle 1.7.1989 Kain Tapperin (1930–2004) laajalla takautuvalla näyttelyllä.
Toivi Järvisen taidekoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Museon vieressä sijaitsee Toivi Järvisen valkotiilinen, vuonna 1961 valmistunut koti, joka avattiin yleisölle kotimuseona vuonna 1986. Kodissa esillä olevien taideteosten lisäksi kodin irtaimisto muodostaa ainutlaatuisen yhtenäisen 1960–1970-luvun sisustuskokonaisuuden. Järvisen koti, saunarakennus ja pihapiirin vanhemmat, 1860–1870-luvun rakennukset muodostavat rakennushistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Toivi ja Osmo Järvinen hankkivat aikanaan 84 taideteosta, joihin lukeutuu muun muassa Pekka Halosen, Wilho Sjöströmin, Magnus Enckellin, Ville Vallgrenin ja Hannes Autereen töitä. Teoksista suurin osa on myös esillä kodissa.[2]
Veistospuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Museon päärakennusta ympäröivä veistospuisto on osa taideosaston keskeistä tavoitetta dokumentoida ja esitellä saarijärveläisten ja saarijärveläissyntyisten taiteilijoiden tuotantoa. Puistossa on kymmenen Kain Tapperin, Frans Toikkasen, Hannes Autereen, Arvo Siikamäen ja Haral Karsténin teosta, joiden hankinnoista ovat pääosin vastanneet museon taideosastoa tukevat säätiöt.[3]
| Teos | Tekijä | Vuosi | Materiaali | Huomioita | Omistaja |
|---|---|---|---|---|---|
| Big Woman | Arvo Siikamäki | 1999 | graniitti | Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö | |
| Haiku | Frans Toikkanen | 2001 | pronssi | Saarijärven Mannilan taidesäätiö | |
| Ikuinen liekki | Hannes Autere | 1951, valettu pronssiin 2002 | pronssi | valos 2/2 | Saarijärvi-Seura ry / Saarijärven museo |
| Joosef ja Potifarin vaimo | Hannes Autere | 1940-luku | graniitti | Saarijärven Mannilan taidesäätiö | |
| Kiitos vedestä | Hannes Autere | 1940-luku, valettu pronssiin 1977 | pronssi | Saarijärven kaupunki | |
| Maakallo IV | Kain Tapper | 1989 | graniitti | Saarijärven Mannilan taidesäätiö | |
| Markkinapallot | Harald Karstén | 1996 | teräs ja muovi | Saarijärven Mannilan taidesäätiö | |
| Musta kallo | Kain Tapper | 1991 | graniitti | Saarijärven Mannilan taidesäätiö | |
| Suuri muukalainen II | Arvo Siikamäki | 1990 | graniitti | Saarijärven Mannilan taidesäätiö | |
| Tarina | Harald Karstén | 1990 | teräs | Saarijärven Mannilan taidesäätiö |
Perennamaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Museon piha-alueella, Mannilan tilan vanhan piharakennuksen edustalla sijaitsee vuonna 1995 Saarijärven luonnonystävät ry:n perustama perinnekasvien perennamaa, jonka tarkoituksena on toimia paikallisena ja alueellisena kasvien geenipankkina. Monet suomalaistuneet ja ajan saatossa suomalaiseen ilmastoon sopeutuneet kasvit ovat kotoisin Keski- tai Etelä-Euroopasta. Kesällä 2015 perennamaalla kasvoi 43 perennaa, 9 pensasta ja 23 yrtti- sekä hyötykasvia.[4]
Museon kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesänäyttelykohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kivikauden kylä
- Säätyläiskotimuseo & Runeberg -näyttely
- Tapperien Juhola
Tilauskohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toivi Järvisen taidekoti
- Heralan taiteilijakoti
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saarijärven museo saarijarvi.fi. Viitattu 3.7.2015.
- ↑ Toivi Järvisen taidekoti saarijarvi.fi. Arkistoitu 24.9.2015.
- ↑ Saarijärven museon Veistospuisto ja perinnekasvitarha saarijarvi.fi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 22.7.2015.
- ↑ Keskisuomalainen (KSML) 15.7.2015
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saarijärven museon omat sivut
- Kivikauden kylä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Säätyläiskotimuseo & Runeberg -näyttely (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tapperien Juhola (Arkistoitu – Internet Archive)
- Toivi Järvisen taidekoti (Arkistoitu – Internet Archive)
- Heralan taiteilijakoti (Arkistoitu – Internet Archive)