SS Arctic
| SS Arctic | |
|---|---|
 Piirustus SS Arcticista |
|
| Tyyppi | siipiratashöyrylaiva |
| Lippuvaltio |
 Yhdysvallat |
| Kotipaikka | New York City, New York, Yhdysvallat |
| Omistaja | Collins Line |
| Vesillelasku | 1850 |
| Status | upposi vuonna 1854 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 87 m |
| Leveys | 14 m |
| Syväys | 9,8 m |
SS Arctic oli vuonna 1850 vesille laskettu siipiratasalus. Alus oli tunnettu sekä nopeudestaan että ylellisyydestään. Alus rakennettiin New Yorkissa. Se oli yksi ja suurin neljästä Collins Linen aluksesta, joka kilpaili brittiläisyhtiö Cunard Linea vastaan. Arcticin pystyi matkaamaan jopa 13 solmun nopeudella, ja helmikuussa 1852 alus teki ennätyksen matkaamalla New Yorkista Liverpooliin yhdeksässä päivässä ja 17 tunnissa. Alus upposi 27. syyskuuta 1854 noin 80 kilometriä Newfoundlandin rannikosta, ja vei mukana yli 300 ihmistä.
Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
13. syyskuuta 1854 SS Arctic saapui Liverpooliin. Viikkoa myöhemmin SS Arctic lähti matkaan takaisin New Yorkkiin keskipäivällä 20. syyskuuta. Matka sujui aluksi hyvin. SS Arctic ohitti Cape Clearin, Irlannin eteläisimmän saaren, aikaisin aamulla 21. syyskuuta. Paluumatkallaan New Yorkiin Arctic kuljetti tärkeitä matkustajia, mukaan lukien omistajansa sukulaisia.
27. syyskuuta oli sumuinen päivä, ja kapteeni käski työntekijöitä tarkkailemaan sumua muiden alusten varalta. Noin puolenpäivän aikoihin toinen alus, SS Vesta, oli yhtäkkiä ilmestynyt sumusta, ja kaksi alusta olivat törmäyskurssilla. SS Vesta oli kooltaan pienempi, ja se kuljetti ranskalaisia kalastajia Kanadasta takaisin Ranskaan kesän kalastuskauden lopussa. Laivat eivät ehtineet kääntyä tarpeeksi, ja SS Vesta törmäsi SS Arcticin keulaan. SS Vestan teräsjousi rikkoi SS Arcticin puurungon, ja se irtosi aluksesta.[1]
Arcticin kapteeni James Luce ei tajunnut, että laiva oli hajonnut. Hän luuli, että SS Vesta oli hädässä. Hän sai kuitenkin nopeasti tietää, että Arcticissa oli myös vaurioita. Koska yritykset tukkia vuodot epäonnistuivat, Arcticin runko oli nopeasti veden valtaama. Aluksen höyrykattilat syttyivät tuleen, mutta ne sammutettiin nopeasti. Laiva jatkui liikkumista, kunnes moottorit sammuivat.
Arcticilla oli mukana kuusi pelastusvenettä, joiden kokonaiskapasiteetti oli noin 180. Luce määräsi ne vesille, mutta useimmat paikat veneissä menivät laivan miehistön jäsenille. Omaan varaan jätetyt matkustajat yrittivät rakentaa lauttoja tai uida, mutta kumpikaan ei toiminut. Kapteeni James Luce ei mennyt sukellusveneeseen, ja jäi uppoavaan laivaan nuoren poikansa Willien kanssa. Hänet pelastettiin merestä kaksi päivää myöhemmin, mutta Willie menehtyi.
SS Vesta, joka kärsi pahoja vahinkoja, pelastui uppoamiselta vesitiiviillä laipioillaan, ja se pääsi satamaan St. Johnsissa Newfoundlandissa. Kaksi kuudesta pelastusveneestä, jotka lähtivät SS Arcticilta, saavutti Newfoundlandin rannikon, ja kolmannen poimi ohi kulkeva höyrylaiva, joka myös pelasti muutaman eloonjääneen merestä. Muut kolme venettä katosivat. Kaikkiaan yli 300 ihmistä menehtyi; 85 eloonjääneeseen kuului 61 miehistön jäsentä ja 24 miesmatkustajaa. Kaikki kyydissä olleet naiset ja lapset menehtyivät. [2]
Tieto onnettomuudesta alkoi levitä lennätinjohtoja pitkin. Kun koko tarina paljastui, miehistön pelkuruus tuomittiin laajasti. Osa heistä ei koskaan palannut Yhdysvaltoihin. Julkinen suuttumus aluksella olleiden naisten ja lasten kohtelusta johti kuuluisaan naiset ja lapset ensin-periaatteeseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Sinking of the Steamship Arctic ThoughtCo. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Flashback in maritime history: SS ARCTIC sinking, claiming 300 lives 27 Sept 1854 Maritime Cyprus. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)