Ruskosuula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruskosuula
Brown boobytern.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Suulat Sulidae
Suku: Ruskosuulat Sula
Laji: leucogaster
Kaksiosainen nimi
Sula leucogaster
(Boddaert, 1783)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ruskosuula Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruskosuula Commonsissa

Ruskosuula (Sula leucogaster) on keskikokoinen pelikaanilintujen lahkoon kuuluva merilintu.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosuulan siivet ovat pitkät ja terävät, ja sen kiilamainen pyrstö on pitkä.[2]

Linnun pituus on 65–75 cm ja siivenkärkien väli 135–150 cm. Se on suulaa (Morus bassanus) selvästi pienempi, ja sen pyrstön kärki on hieman pyöreämpi. Linnun väristys on päältä kokonaan tumma, alta ruskea, siiven alapeitinhöyhenet ja vatsa ovat valkoiset. Nuorella linnulla on vatsassa vaaleaa ruskeanharmaata. Muuten tummasta päästä erottuu vaalea naama ja suuri nokka. Nokan tyvi on pesimäaikaan sinertävä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin pesimäalueen laajuudeksi on arvioitu 50 000–100 000 km² ja yksilömääräksi on koko maailmassa arvioitu 200 000 lintua.

Ruskosuula pesii trooppisilla rannikkovesillä kaikilla kolmella suurimmalla valtamerellä Suomea lähimpänä se pesii Punaisenmeren saarilla.[1][2]

Lajia tavataan harhailevana Yhdysvalloissa.[1]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosuula sukeltaa suulan tavoin jyrkästi syöksyen, mutta toisinaan myös loivemmassa kulmassa, melkein kuin ohimennen. Se lepäilee usein poijuilla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Sula leucogaster IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 26 ja 27. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]