Ranskan tuomioistuinjärjestelmä
Johdanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan tuomioistuinlaitos on kaksijakoinen: oikeusasiain tuomioistuimet eli yleiset tuomioistuimet ja hallintotuomioistuimet muodostavat molemmat oman hierarkiansa[1]. Samantapainen kahtiajako on tehty useissa muissakin romaanis-germaanisen tradition maissa (Suomi mukaan luettuna), kun taas anglosaksisen common law -oikeusperinteen maissa hallinnon tuomioistuinkontrolli kuuluu pääasiassa yleisille riita- ja rikosasiain tuomioistuimille[1][2].
Suomen ja Ranskan lainkäyttöjärjestelmät muistuttavat toisiaan pääpiirteiltään tuomioistuinjärjestelmän kaksijakoisuuden vuoksi, mutta yksityiskohdissa on eroja. Ranskassa esimerkiksi vakavat rikokset käsitellään vain niihin erikoistuneissa tuomioistuimissa (cour d’assises), ja hallintotuomioistuinjärjestelmä on kolmiportainen (Suomessa kaksiportainen). Ylimmän oikeusasteen tuomioistuimet puolestaan toimivat Ranskassa lähinnä kassaatiotuomioistuimina, eivätkä ne yleensä anna asiaratkaisuja toisin kuin Suomen korkein oikeus. Sen sijaan molempien valtioiden korkeimmat oikeudet valvovat lainkäytön yhdenmukaisuutta ja normien soveltamisen oikeellisuutta.[1][3][4][5]
Yleiset asiat (ordre judiciaire)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rikosasiat (matière pénale)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskassa lainrikkomukset jaetaan vakavuuden perusteella kolmeen pääluokkaan: contravention, délit ja crime. Contravention-rikkomukset on jaettu edelleen viiteen eri alaluokkaan rikkomuksesta annettavan rangaistuksen mukaan. Délit- ja crime-rikoksista voidaan tuomita vankeusrangaistukseen, kun taas contravention-rikkomuksista tuomitaan yksinomaan sakkoon ja siihen mahdollisesti liittyvään oheisrangaistukseen (esim. ajo-oikeuden menetys). Rikosasiaa käsittelevä tuomioistuin määräytyy edellä mainitun lainrikkomusten luokittelun perusteella. Mikäli samaan rikosasiaan liittyy eri luokan rikkomuksia, rikosasiaa käsittelevä tuomioistuin määräytyy vakavimman lainrikkomuksen perusteella.[6]
Paikalliset tuomioistuimet (juridiction de proximité)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juridiction de proximité -tuomioistuimet käsittelevät lievimpiä contravention-rikkomuksia (neljä ensimmäistä alaluokkaa). Tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu pääsääntöisesti yksi tuomari. Juridiction de proximité -tuomioistuimet lakkautetaan 1.7.2017, jolloin niiden toimivalta rikosasioissa siirtyy tribunal de police -tuomioistuimille.[7]
Poliisituomioistuimet (tribunal de police)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliisituomioistuimet käsittelevät vakavimpia, viidennen luokan contravention-rikkomuksia, ja niiden kokoonpanoon kuuluvat tuomari ja tätä avustava kirjaaja. Poliisituomioistuimet toimivat tribunal de grande instance -alioikeuksien alaisuudessa.[8]
Vähäisten rikosten tuomioistuimet (tribunal correctionnel)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
[huom 1] Tribunal correctionnel -tuomioistuimet käsittelevät täysi-ikäisten tekemiä délit-rikoksia, joihin kuuluvat muun muassa varkaudet, petokset ja vähäistä vakavammat väkivaltarikokset. Tribunal correctionnel -tuomioistuin voi tuomita rikoksentekijän korkeintaan kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, muuhun rangaistukseen (esim. yhdyskuntapalvelu) tai sakkorangaistukseen. Lisäksi se voi määrätä oheisrangaistuksen (esim. ajo-oikeuden menetys). Tuomioistuimen päätöksestä voi valittaa valitustuomioistuimeen (cour d'appel).[10]
Tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu pääsääntöisesti kolme tuomaria, joista yksi toimii oikeuden puheenjohtajana. Lisäksi kokoonpanoon kuuluu tuomareita avustava kirjaaja. Tietyt erikseen lainsäädännössä säädetyt rikosasiat käsitellään kuitenkin yhden tuomarin kokoonpanossa.[10]
Vakavien rikosasioiden tuomioistuimet (cour d'assises)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rikostuomioistuimet käsittelevät täysi-ikäisten tekemiä crime-rikoksia (esim. murha ja raiskaus). Rikostuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu kolme tuomaria ja kuusihenkinen valamiehistö. Tietyissä tapauksissa, joihin lukeutuvat mm. yli 16-vuotiaiden alaikäisten tekemät rikokset sekä terrorismiin ja huumekauppaan liittyvät rikokset, tuomioistuin kokoontuu erityiskokoonpanossa.[11]
Syytetty, syyttäjänvirasto, siviilioikeudellisesti vastuussa oleva henkilö tai asianomistaja voi valittaa cour d'assises -tuomioistuimen tuomiosta toiselle cour d'assises -tuomioistuimelle, joka ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Uudelleenkäsittelyssä valamiehistö on yhdeksänhenkinen. Uudesta ratkaisusta voi valittaa edelleen valitustuomioistuimeen (cour d'appel).[11]
Yksityisoikeudelliset asiat (matière civile)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskassa riita-asiaa käsittelevä tuomioistuin määräytyy asiaan liittyvien intressien euromäärän perusteella.[12]
Paikalliset tuomioistuimet (juridiction de proximité)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juridiction de proximité -tuomioistuimet käsittelevät riita-asioita, joihin liittyvät intressit ovat suuruudeltaan alle 4 000 euroa. Tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta yksi tuomari. Paikalliset tuomioistuimet lakkautetaan 1.7.2017, jolloin niiden toimivalta riita-asioissa siirtyy vähäisten riita-asioiden tuomioistuimille (tribunal d'instance).[7]
Vähäisten riita-asioiden tuomioistuimet (tribunal d'instance)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähäisten riita-asioiden tuomioistuimet käsittelevät riita-asioita, joihin liittyvät intressit ovat suuruudeltaan 4 000–10 000 euroa. Heinäkuun 1. päivästä 2017 lähtien ne käsittelevät myös alle 4 000 euron riita-asioita. Tribunal d'instance -tuomioistuimilla on myös yksinomainen toimivalta tietyissä riita-asioissa, joita ovat esimerkiksi asunnonvuokraukseen, vaaleihin tai korkeintaan 75 000 euron kulutusluottoihin liittyvät asiat.[13]
Vähäisten riita-asioiden tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu yksi tai useampi tuomari, mutta joissain tapauksissa asian ratkaisee yksin puheenjohtajana toimiva tuomari, jota avustaa kirjaaja.[13]
Alioikeudet (tribunal de grande instance)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alioikeudet käsittelevät sellaisia riita-asioita, joiden osalta toimivaltaa ei ole säädetty jollekin toiselle tuomioistuimelle ja joihin liittyvät intressit ovat suuruudeltaan yli 10 000 euroa. Joissain riita-asioissa alioikeuksilla on yksinomainen toimivalta riippumatta vaatimusten suuruudesta. Tällaisia ovat muun muassa perhe- ja kiinteistöoikeudelliset asiat sekä patentti- ja tavaramerkkiasiat.[13]
Alioikeus kokoontuu pääsääntöisesti kolmen tuomarin kokoonpanossa, mutta tietyissä asioissa (esim. perheoikeudelliset asiat) kokoonpanoon kuuluu vain yksi tuomari. Tuomioistuimen kirjaaja toimii käsittelyssä tuomareiden avustajana.[13]
Erityistuomioistuimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskassa on joitakin erityistuomioistuimia, jotka käsittelevät omaan alaansa kuuluvia riita-asioita. Näitä ovat muun muassa työoikeudellisia asioita käsittelevä conseil de prud'hommes, kauppaoikeudellisia asioita käsittelevä tribunal de commerce sekä maatalouden maanvuokrasopimuksia (bail rural) koskevia erimielisyyksiä käsittelevä tribunal paritaire des baux ruraux.[12]
Ylemmän asteen tuomioistuimet (vetoomustuomioistuimet)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muutoksenhakutuomioistuimet (cour d'appel)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muutoksenhakutuomioistuimet käsittelevät alempien tuomioistuinten ratkaisuista tehtyjä valituksia. Jos ratkaisuun liittyvän tapauksen toinen osapuoli ei ole tuomioon tyytyväinen, tämä voi hakea tuomioon muutosta (interjeter appel[14]). Muutoksenhakutuomioistuimessa asia käsitellään uudelleen, ja annettu tuomio[huom 2] joko vahvistaa tai kumoaa alemman tuomioistuimen ratkaisun. Mikäli asian osapuoli katsoo käsittelyn olleen virheellinen tai epäoikeudenmukainen, tämä voi hakea lupaa vedota kassaatiotuomioistuimeen. Kassaatiotuomioistuin ei enää tutki asiaa uudestaan, vaan sen tehtävänä on varmistaa, että oikeudenkäynnissä on noudatettu menettelysääntöjä ja että oikeusnormeja on tulkittu oikeaoppisesti.
Ranskassa on tällä hetkellä 36 muutoksenhakutuomioistuinta[16]. Yksi tuomioistuin käsittelee tavallisesti 2–4 hallintoalueen asiat. Useat muutoksenhakutuomioistuimet sijaitsevat samoissa kaupungeissa kuin Ranskan vanhan hallinnon ajan (ancien régime) alueilla toimineet tuomioistuimet. Ranskan merentakaisilla alueilla on kuusi muutoksenhakutuomioistuinta. Eniten valituksia käsittelee Pariisin muutoksenhakutuomioistuin[17].
Muutoksenhakutuomioistuimet jakautuvat useisiin jaostoihin, nk. huoneisiin (chambres), jotka käsittelevät eri oikeusalojen asioita.[18] Jokaiseen muutoksenhakutuomioistuimeen kuuluvat aina seuraavat jaostot:
- rikosasioiden jaosto (chambre des appels correctionnels)
- tutkintajaosto (chambre de l’instruction)
- rangaistusten täytäntöönpanoa koskevien asioiden jaosto (chambre de l’application des peines)
- sosiaaliasioiden jaosto (chambre sociale)
- alaikäisten lasten asioita hoitava jaosto (chambre spéciale des mineurs).
Näiden lisäksi tuomioistuimiin kuuluvat tavanomaisesti kauppaoikeuden sekä siviiliasioiden jaosto.
Muutoksenhakutuomioistuimissa on normaalissa käsittelyssä kolme tuomaria (premier président, président de chambre ja conseiller) tai ainoastaan président de chambre ja kaksi muuta jäsentä (conseiller[19]). Erityistapauksissa kokoonpano muodostuu viidestä tuomarista[20]. Poikkeuksellisissa tapauksissa muutoksenhakutuomioistuin kokoontuu kahden jaoston tuomareiden voimin. Tätä harvinaista järjestelyä kutsutaan "jaostojen kokoukseksi" (assemblée des chambres[21]). Pariisin muutoksenhakutuomioistuimessa assemblée koostuu kolmen jaoston tuomareista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeksi miellettävä cour d’assises[11] käsittelee myös valitukset vakavista rikoksista annetuista ratkaisuista. Silloin tuomioistuin muodostuu kolmesta tuomarista ja toimii muutoksenhakutuomioistuimena.
Kassaatiotuomioistuin (Cour de cassation)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisin kuin muutoksenhakutuomioistuimia, kassaatiotuomioistuimia on vain yksi[22]. Se sijaitsee Pariisissa ja toimii kaupungin oikeustalossa (Palais de Justice). Kassaatiotuomioistuin perustettiin vallankumouksen aikana vuonna 1790 (Tribunal de cassation). Alun perin sen tehtävä oli toimia alueellisten parlamenttien ylimpänä tuomioistuimena ja oikaista virheellisiksi katsottuja tuomioita.[23]
Kassaatiotuomioistuimen tehtävänä on vahvistaa tai purkaa alemmissa oikeusasteissa tehdyt ratkaisut tai palauttaa asiat uudelleenkäsittelyyn ratkaisun tehneeseen tuomioistuimeen. Kassaatiotuomioistuin vahvistaa oikeusturvaperiaatteen toteutumisen. Se ei tutki todisteita tai tapauksissa ilmenneitä uusia seikkoja. Kassaatiotuomioistuin voi myöntää valitusluvan joko asianosaiselle tai syyttäjälle. Jos valituslupa (pourvoi en cassation[24]) myönnetään, kassaatiotuomioistuin ottaa tuomion tutkittavakseen. Jos kassaatiotuomioistuin katsoo, että asian käsittely alemmassa oikeusasteessa on ollut oikeudellisesti puutteellista, se purkaa (ts. rikkoo, casser[25]) tuomioistuimen päätöksen. Tämän jälkeen asia palaa tuomioistuimeen uudelleenkäsittelyyn. Uusi käsittely toimitetaan eri kokoonpanossa kuin alkuperäinen. Kassaatiotuomioistuin voi myös hylätä vetoomuksen. Vetoomuksen hylkääminen johtaa annetun tuomion vahvistamiseen ja asian käsittelyn päättymiseen. Jos tuomio on selkeästi perusteeton, kassaatiotuomioistuin voi myös olla palauttamatta sitä uudelleen käsiteltäväksi ja purkaa tuomion kokonaan.
Kassaatiotuomioistuin on jaettu kuuteen jaostoon (chambres)[26]. Ne ovat kolme siviilioikeuden jaostoa, yksi kauppaoikeuden jaosto, yksi sosiaalioikeuden jaosto ja yksi rikosoikeuden jaosto. Jokaisella jaostolla on oma hallinto, puheenjohtaja ja oikeudelliset neuvonantajansa. Käsiteltävästä asiasta riippuen kassaatiotuomioistuin voi toimia kolmen jaoston voimin tai täysistuntona. Täysistunnon muodostavat ylin puheenjohtaja, jaostojen puheenjohtajat ja vanhimmat sekä yksi jäsen jokaisesta jaostosta. Syyttäjänvirastoa edustavat yleinen syyttäjä ja julkisasiamies.
Hallintoasiat (ordre administratif)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallintotuomioistuimet ovat hallinnosta riippumattomia tuomioistuimia, jotka valvovat julkisen vallan käyttöä ja kansalaisten oikeusturvan toteutumista[27]. Hallintotuomioistuimien toimivaltaan kuuluvat riita-asiat, joissa toisena osapuolena on valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen, julkinen liikelaitos tai julkisia palveluja tuottava yksityisoikeudellinen taho (esim. ammatillinen järjestö tai urheiluliitto). Ratkaisun tekee hallintotuomari (juge administratif), joka voi esimerkiksi osin tai kokonaan kumota hallintoviranomaisen päätöksen tai määrätä viranomaisen maksamaan vahingonkorvausta aiheutuneesta haitasta. Menettely on yleensä kirjallinen.[28][29]
Ensimmäisen oikeusasteen hallintotuomioistuimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallintotuomioistuimet (tribunal administratif) ovat yleisiä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimia, ja niitä on Ranskassa 42[30]. Asian voi laittaa vireille kirjallisella hakemuksella kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jota hallintoviranomaisen päätös koskee[31].
Hallinnollisia erityistuomioistuimia ovat mm. taloudellisia asioita käsittelevät tuomioistuimet (esim. tilintarkastustuomioistuin, Cour des comptes), sosiaaliapua käsittelevät tuomioistuimet (esim. sosiaaliavun keskuslautakunta, Commission centrale d'aide sociale) ja kurinpitotuomioistuimet (esim. budjetti- ja finanssialan kurinpitotuomioistuin, Cour de discipline budgétaire et financière) sekä Cour nationale du droit d'asile[32], joka käsittelee turvapaikkapäätöksiä koskevat valitukset.[33]
Ylempien oikeusasteiden hallintotuomioistuimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallintotuomioistuinten päätöksiin voi useimmiten hakea muutosta hallinto-oikeudellisilta muutoksenhakutuomioistuimilta (cour administrative d’appel). Ne ovat toisen oikeusasteen tuomioistuimia, ja niitä on Ranskassa kahdeksan.[34]
Ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuin on korkein hallinto-oikeus (Conseil d'État), joka valvoo menettelysääntöjen ja oikeusnormien soveltamisen oikeellisuutta. Kassaatiotuomioistuimen tapaan se joko hylkää valituksen tai kumoaa asiasta annetun päätöksen ja palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Conseil d'État on lisäksi ainoa oikeusaste eräissä riita-asioissa, kuten ministerien säädösten oikeellisuuden selvittämisessä ja europarlamenttivaaleja koskevissa riita-asioissa. Muutoksenhakutuomioistuimena Conseil d'État toimii, kun se käsittelee esimerkiksi valituksia, jotka koskevat hallintotuomioistuinten antamia kunnallis- tai departementtivaaleihin liittyviä päätöksiä.[30][33]
Huomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nimityksellä vähäinen rikos ei oteta kantaa rikokseen, vaan se on käytössä luokittelun vuoksi. Vastine on poimittu Euroopan oikeusportaalista.[9]
- ↑ Alempien tuomioistuinten antamia tuomioita kutsutaan useimmiten nimellä jugement, kun taas ylempien tuomioistuimien kuten muutoksenhakutuomioistuinten tuomioita kutsutaan nimellä arrêt.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mattila, Heikki E. S.: Vertaileva oikeuslingvistiikka. Helsinki: Kauppakaari, 2002. ISBN 952-14-0632-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mattila 2002, s. 377.
- ↑ Oikeustiede:oikeuslaitos/laajempi kuvaus Tieteen termipankki. Viitattu 21.3.2017. (suomeksi)
- ↑ Cour de cassation Cour de cassation. Arkistoitu 29.1.2017. Viitattu 21.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Cour de cassation Ministère de la Justice. Viitattu 21.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Ennakkopäätökset Korkein oikeus. Viitattu 21.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Quelles sont les différences entre une contravention, un délit et un crime Direction de l'information légale et administrative. Viitattu 17.2.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b Juridiction de proximité Ministère de la Justice. Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 17.2.2017. (ranskaksi)
- ↑ Tribunal de police Ministère de la Justice. Viitattu 17.2.2017. (ranskaksi)
- ↑ Euroopan oikeusportaali - Tuomioistuinjärjestelmät - Tuomioistuinjärjestelmät jäsenvaltiossa - Ranska Euroopan komissio. Arkistoitu 2.3.2017. Viitattu 17.2.2017.
- ↑ a b Tribunal correctionnel Ministère de la Justice. Viitattu 17.2.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b c Cour d'assises Ministère de la Justice. Arkistoitu 24.3.2017. Viitattu 16.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b Juridictions civiles Direction de l’information légale et administrative. Viitattu 17.2.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Tribunal de grande instance Ministère de la Justice. Viitattu 17.2.2017. (ranskaksi)
- ↑ Interjeter appel Dictionnaire du droit privé de Serge Braudo. Viitattu 15.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Jugement, arrêt, ordonnance ou sentence ? LEgLOSA. Arkistoitu 27.10.2016. Viitattu 28.4.2017.
- ↑ Annuaire des cours d'appel Ministère de la Justice. Viitattu 15.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Compétences de la cour d'appel de Paris Ministère de la Justice. Arkistoitu 29.3.2017. Viitattu 15.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Cour d'appel Ministère de la Justice. Arkistoitu 16.1.2016. Viitattu 15.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Conseiller Dictionnaire du droit privé de Serge Braudo. Viitattu 16.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Chambre Dictionnaire du droit privé de Serge Braudo. Viitattu 16.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Code de l'organisation judiciaire - Article R312-10 Légifrance. Viitattu 16.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Code de l'organisation judiciaire Légifrance. Viitattu 15.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Le rôle de la Cour de cassation Cour de cassation. Arkistoitu 16.3.2017. Viitattu 15.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Le pourvoi en cassation Cour de cassation. Arkistoitu 16.3.2017. Viitattu 15.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Cassation Dictionnaire du droit privé de Serge Braudo. Viitattu 16.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ L’organisation de la Cour de cassation Cour de cassation. Arkistoitu 12.10.2017. Viitattu 16.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Pourquoi une justice administrative ? Conseil d'État. Viitattu 1.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Que peut faire le juge administratif pour moi ? Conseil d'État. Viitattu 1.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ La place du Conseil d'État au sein de la juridiction administrative Conseil d'État. Viitattu 1.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b Comment fonctionne la justice administrative ? Conseil d'État. Viitattu 1.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Quelles sont les conditions pour introduire un recours ? Conseil d'État. Viitattu 1.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ Cour nationale du droit d’asile Cour nationale du droit d’asile. Viitattu 1.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b Euroopan oikeusportaali - Tuomioistuinjärjestelmät - Erikoistuomioistuimet - Ranska Euroopan komissio. Viitattu 1.3.2017. (suomeksi)
- ↑ Cours administratives d'appel Conseil d'État. Viitattu 13.4.2017. (ranskaksi)