Rambler
Rambler oli vuosina 1900–1914 ja 1958–1969 valmistettu amerikkalainen automerkki. 1962–1983 Rambler-autoja valmistettiin lisenssillä Australiassa, Meksikossa ja Argentiinassa. Vuosina 1950–1954 AMC valmisti autoa nimellä Nash Rambler.[1] [2]
.jpg)
1897 chicagolainen Thomas B. Jeffery rakensi ensimmäisen autonsa. Saatuaan myönteistä palautetta ensimmäisestä New Yorkin autonäyttelystä 1899 Jeffery päätti ryhtyä autoalalle. 1902 Jeffery aloitti autojen massatuotannon Kenoshassa Wisconsinin osavaltiossa. Vuoden 1902 loppuun mennessä Ramblereita oli valmistunut 1 500 kappaletta, kuudennes Yhdysvaltain autoista. Tehdas oli tuolloin maan toiseksi suurin autojen valmistaja Oldsmobilen jälkeen.[4]
Rambler keksi autojen ohjauspyörän.
Vuonna 1914 Rambler-merkki korvattiin Jefferyllä. 1916 autotehtaan osti Charles W. Nash, joka nimesi tehtaan Nash Motors Companyksi 1917.
Vuonna 1954 American Motors Corporation (AMC) muodostettiin Nash-Kelvinator ja Hudson Motor Car Company -yhtiöiden fuusiosta. Yhtiö päätti 1958 valmistaa Rambler-autoja. Viimeinen Yhdysvalloissa valmistettu Rambler tuotettiin 30.6.1969. Kaikkiaan Kenoshan tehdas valmisti yli 4,2 miljoonaa Rambler-autoa 1900–1914 ja 1958–1969.
Ramblerit olivat luotettavia, hyvin tehtyjä ja niillä oli hyvä jälleenmyyntiarvo.[5]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rambler-autoja markkinoitiin Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla merkin kaksihaaraisen taustan vuoksi kahden maahantuojan, Oy Voimavaunu Ab:n ja Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n kautta. 1960-luvun lopulta lähtien Ramblerin tuonti oli yhden maahantuojan, Wihuri-konsernin tytäryhtiön Autola Oy:n käsissä. Kun henkilöautojen tuonti Suomessa vapautui vuonna 1962, Rambleria mainostettiin ”amerikkalaisena menestysautona”. Merkin parhaat myyntivuodet olivat 1964 (liki 600 autoa) ja 1965 (yli 700 autoa). Rambler American ja Classic olivat melko yleisiä taksikäytössä.[6] Vuoden 1969 lopussa Suomessa oli rekisterissä 2 629 Rambler-henkilöautoa, mikä oli vain täpärästi pienempi kuin Chevroletin lukumäärä. 1970-luvulla Ramblerin myynti hiipui vähitellen, ja vuosikymmenen aikana tämän merkkisiä henkilöautoja rekisteröitiin 419 kappaletta. Suomessa myydyt AMC-autot tilastoitiin Rambler-nimisinä vuoteen 1975 saakka, jolloin niiden tuonti päättyi. Vuoden 1979 lopussa Rambler-henkilöautoja oli rekisterissä 1 733.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Burness, Tad: American Car Spotters Guide 1940–1965. Motorbooks Intl; Rev Enl edition, 1978. ISBN 978-0879380571. (englanniksi)
- Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50’s. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3. (englanniksi)
- Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218.
- Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946–1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274. (englanniksi)
- Kelly, Flory J.: American Cars, 1946–1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gunnell 1982. s. 475.
- ↑ Burness 1978. s. 312.
- ↑ Perälä, Reijo: Rambler American pärjäsi myös Suomen talvessa, Yle Elävä arkisto 12.2.2013. Viitattu 26.8.2015.
- ↑ Rambler: `Practical' Ramblers ramble on as cultural icons startribune.com. Viitattu 4.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Mobilisti 5/2011, sivu 19
- ↑ Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 115. Helsinki: Alfamer Kustannus, 2002.
- ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3. painos), s. 25–27. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.