Pyörösiipi
| Pyörösiipi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
| Suku: | Thumatha |
| Laji: | senex |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pyörösiipi (Thumatha senex) on vaatimattoman näköinen, kosteiden paikkojen yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleensä värikkäiden siilikkäiden joukossa pyörösiipi on hyvin vaatimaton ilmestys. Se on pieni perhonen, jonka etusiivet ovat pituuteensa nähden leveät ja hyvin pyöreäkärkiset. Koiraan siipien väri on kellanruskea, naaraan harmaanruskea. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat huonosti, mutta niiden kohdalla siipisuonilla on tummat täplät. Etusiivessä on tumma, pyöreä keskitäplä, jonka kohdalla siiven poikki saattaa erottua harmahtava keskivarjo. Takasiivet ovat vaaleammat ja niissä on pienempi tumma keskitäplä. Molempien siipiparien reunaripset ovat siipisuonten kohdalta tummat, muuten vaaleat. Siipisuomut ovat harvassa, joten siivet ovat kauttaaltaan läpikuultavat. Lepäävä perhonen pitää siipiä kattolaskuisesti ruumiin sivuilla. Naaraan takaruumis levenee voimakkaasti kärkeä kohti. Siipiväli koiraalla 15–18 mm ja naaraalla 15–22 mm.[2][3][4]
Hieman samannäköinen laji on kalvosiipi (Nudaria mundana).
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyörösiipeä tavataan Britteinsaarilta Keski-Eurooppaan ja Balkanin kautta Turkkiin, Kaukasukselle ja Uralille. Laji puuttuu Iberian niemimaalta ja suuresta osasta Välimeren rannikkoa. Suomessa sitä tavataan Etelä-Lappiin saakka.[4] Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuun alkuun.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyörösiipeä tavataan kosteilla niityillä, soilla ja kosteikoissa. Perhoset aloittavat lentonsa hämärän laskeuduttua ja jatkavat yön pimenemiseen. Lämpiminä öinä lento voi jatkua keskiyöhön. Naaraat lepäävät kasveilla ja houkuttelevat matalalla lenteleviä koiraita luokseen. Molemmat sukupuolet tulevat valolle, mutta sinne tulee naaraita jonkin verran vähemmän. Imukärsä on surkastunut, eikä perhonen nauti ravintoa.[4][6]
Naaras munii varsin pienen määrän munia, jotka se asettelee pieniksi ryhmiksi alustalle käyttäen takaraajojaan apunaan. Kuhunkin munaan tarttuu suojaavia karvoja naaraan takaruumiin kärkiosan tupsusta. Munat kuoriutuvat elo-syyskuussa ja toukat siirtyvät lyhyen ruokailukauden jälkeen talvilevolle. Toukat ovat aktiivisia enimmäkseen öisin ja ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaiheessa. Kotelo sijaitsee löyhässä kotelokopassa kiven alla tai oksan alapinnalla. Kotelovaihe kestää noin neljä viikkoa.[4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukkien ravintoa luonnossa ei tunneta tarkoin, mutta ilmeisesti ne elävät syöden jäkäliä ja sammalia, erityisesti huopanahkajäkälää (Peltigera canina).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lauri Kaila, Marko Mutanen: Pyörösiipi – Thumatha senex Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/t/thumatha_senex.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=1305
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 332–333.
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/arctiidae/senex.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Perhoset: Pyörösiipi
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)