Prosessikirjoittaminen
Prosessikirjoittaminen tarkoittaa kirjoittamisen tarkastelua tekemisen – prosessin – eikä niinkään lopputuloksen näkökulmasta. Ero syntyy siitä, että tavallisesti kirjoittamista arvioidaan ja muutenkin tarkastellaan nimenomaan konkreettisen lopputuloksen eli syntyneen tekstin perusteella.
Prosessikirjoittaminen on kirjoittamisen opetus- ja tukimenetelmä, jota sovelletaan muun muassa eri koulutusmuodoissa alakoulusta ammatilliseen ja korkeakoulutukseen asti. Sen tarkoituksena on, että teksti kehittyy kirjoittamisen aikana vaiheittain ja kirjoittaja hyödyntää palautetta, jonka antaminen ja käsitteleminen otetaan aktiivisesti huomioon kirjoittamisen järjestelyissä. Väljästi tulkiten myös tieteellistä seminaarityöskentelyä voidaan pitää prosessikirjoittamisen periaatteiden sovelluksena.
Prosessikirjoittamisen on todettu auttavan hyvin eritasoisia kirjoittajia antamalla välitavoitteita ja palautetta. Myös lahjakkaat, voimakkaasti itsekriittiset kirjoittajat hyötyvät lähestymistavasta oppiessaan, ettei viimeisteltyyn lopputulokseen tarvitse päästä heti.
Vaikka prosessikirjoittaminen ei olekaan sidoksissa käytettyyn tekniikkaan, tekstinkäsittelyn ja muiden tietokoneavusteisten kirjoittamiseen liittyvien välineiden, kuten sähköisten sanakirjojen ja käsitekarttaohjelmistojen hyödyntäminen on yleistä nykyaikaisessa prosessikirjoittamisessa.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Linna, Helena: Kirjoittamisen suuri seikkailu: Prosessikirjoittaminen. Helsinki: WSOY, 1994 (lisäpainos 2000). ISBN 951-0-20027-1.
- Linnakylä, Pirjo & Mattinen, Eija & Olkinuora, Asta: Prosessikirjoittamisen opas. Helsinki: Otava, 1988 (3. painos 1992). ISBN 951-1-09618-4.
- Mattinen, Eija: Prosessikirjoittaminen: Tee kirjoittamisesta seikkailu. Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1323-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Prosessikirjoittamisesta ja kirjoitusprosessista. Jyväskylän yliopiston kielikeskus.