Prinsessapäiväkirjat (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Prinsessapäiväkirjat
The Princess Diaries
Princessdiaries.jpg
Ohjaaja Garry Marshall
Käsikirjoittaja Gina Wendkos
Tuottaja Debra Martin Chase
Whitney Houston
Mario Iscovich
Säveltäjä John Debney
Kuvaaja Karl Walter Lindenlaub
Leikkaaja Bruce Green
Pääosat Anne Hathaway
Julie Andrews
Hector Elizondo
Mandy Moore
Heather Matarazzo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Buena Vista Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu3. elokuuta 2001
Kesto 115 min
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja Prinsessapäiväkirjat 2
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Prinsessapäiväkirjat on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut nuorille suunnattu komediaelokuva, joka pohjautuu löyhästi Meg Cabotin nuortenkirjasarjaan Prinsessapäiväkirjat. Anne Hathaway esittää 15-vuotiasta Mia Thermopolista, joka saa eräänä päivänä tietää olevansa kuvitteellisen Genovian suuriruhtinassuvun prinsessa ja kruununperillinen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Mia Thermopolis (Anne Hathaway) on 15-vuotias yksityislukion ekaluokkalainen, joka asuu yhdessä äitinsä Helen Thermopolisin (Caroline Gooddall) ja kissansa Läski-Lassin kanssa asuntokäyttöön remontoidussa vanhassa palolaitoksessa San Franciscossa. Mian isä, Philippe Thermopolis (joka on eronnut Mian äidistä vuosia sitten, mutta pitänyt silti yhteyttä tyttäreensä), on kuollut pari kuukautta aiemmin autokolarissa. Vaikka Mia on aivan keskiverto oppilas, hän on melkoisen epäsuosittu. Siitä huolimatta hänellä on kaksi ystävää: Lilly Moscovitz (Heather Matarazzo) ja Lillyn veli Michael Moscovitz (Robert Schwartzman).

Hiukan ennen Mian 15-vuotissyntymäpäivää Mialle kerrotaan, että hänen eräässä pienessä eurooppalaisessa Genovia-nimisessä valtiossa asuva isänäitinsä on tulossa vierailulle. Genovian suurlähetystössä Mia tapaa isoäitinsä Clarisse Renaldon (Julie Andrews) ensimmäistä kertaa elämässään. Clarisse kertoo halunneensa tavata pojatyttärensä sen vuoksi, että hänellä on paraikaa käsissään hyvin suuri ongelma. Mia saa kuulla, että hänen isänsä oli Genovian kruununprinssi ja että tämän kuoleman johdosta Miasta on tullut Genovian valtaistuimen ainoa perijä. Mia järkyttyy saadessaan tietää olevansa prinsessa, ja ensi alkuun hän torjuukin koko ajatuksen.

Mian äiti ja isoäiti taivuttelevat Mian osallistumaan ”prinsessatunneille”, jotta tämä olisi valmis tulemaan esitellyksi Genovian hallitukselle tulevilla valtiopäivällisillä. Mia saa turvakseen uuden henkivartijan, Genovian turvallisuuspalvelun päällikkö Josephin (Héctor Elizondo), joka tunnetaan myös lempinimellä ”Joe”. Jotta Mia näyttäisi edustavalta Genovian hallituksen edessä, hän saa täydellisen muodonmuutoksen italialaisen kampaaja Paolon (Larry Miller) käsissä. Kaikki tämä halutaan kuitenkin pitää salassa Genovian itsenäisyyspäivätanssiaisiin asti, jotta vältyttäisiin suurelta mediamylläkältä.

San Francisco Chronicle saa kuitenkin selville, että Mia on prinsessa, kun Paolo rikkoo vaitiolosopimuksensa. Vuoto harmittaa Clarissea tavattomasti, mutta hän päättää siitä huolimatta jatkaa valmistautumista valtiopäivällisille. Mia osallistuu päivällisille ja nöyryyttää itseään julkisesti kömpelyydellään.

Seuraavana päivänä Mia suostuu esiintymään Lillyn julkisessa televisio-ohjelmassa nimeltä Shut Up and Listen ja katsomaan Michaelin bändin esiintymistä seuraavana lauantai-iltana. Mia on lähes 16-vuotias, joten hänen on miltei sallittua ajaa autoa (omaa ”beibiään” eli vintage Ford Mustagia). Mia tekee koeajon isoäitinsä kanssa, ja he menevät yhdessä pelihalliin. Mia kysyy isoäidiltään, halusiko hänen isänsä todella olla prinssi. Clarisse vastaa myöntävästi, mutta lisää, että Mian isä pohti kruunusta luopumista vakavasti rakastuttuaan Mian äitiin. Myöhemmin Mian isä kutenkin tajusi rakastavansa kotimaataan vielä enemmän.

Heidän ajaessaan takaisin Genovian suurlähetystöön Mian auto pettää mäessä ja törmää täynnä ihmisiä olevaan raitiovaunuun. Kukaan ei loukkaannu, mutta paikalle kutsutaan poliisi. Säästääkseen Mian matkalta poliisilaitokselle (Mialla ei ole vielä ajokorttia) Clarisse nimeää poliisin ja raitiovaunun kuljettajan Genovian Ruusun ritarikuntaan (valejärjestö, jonka Clarisse keksi omasta päästään). Kumpikin mies on niin imarreltu, että poliisi tarjoaa Clarisselle ja Mialle kyydin takaisin suurlähetystöön virka-autollaan.

Mian ihastuksen kohde Josh (Erik von Detten) pyytää Miaa mukaansa koulun vuosittaisille rantajuhlille. Mia suostuu riemumielin. Michael ja Lilly loukkaantuvat, kun Mia hylkää heidät ollakseen koulun suosittujen porukassa. Mian äiti huomauttaa viisaasti, ettei Josh ollut lainkaan kiinnostunut Miasta ennen kaikkea prinsessatouhua. Mia ei kuitenkaan ota kommenttia kuuleviin korviinsa.

Rantajuhlat sujuvat aluksi hienosti, mutta kaikki karkaa käsistä, kun lehdistö kuulee Mian olevan juhlissa. Josh käyttää Miaa hyväkseen saadakseen olla hetken kuuluisa ja suutelee tätä julkisesti. Sen jälkeen kolme kateellista tyttöä nöyryyttää Miaa paljastamalla tämän paparazzeille, kun tällä on yllään pelkkä pyyhe.

Vähemmän mairittelevat valokuvat päätyvät juorulehtien etusivulle, eikä Clarisse ole siitä mielissään. Clarisse sanoo kuitenkin Mialle, että tämä saa osallistua itsenäisyyspäivätanssiaisiin ja kutsua sinne kaikki ystävänsä lukuun ottamatta Joshia. Joe kuitenkin muistuttaa Clarissea siitä, että vaikka Mia on prinsessa, tämä on silti teini-ikäinen tyttö ja Clarissen pojantytär. Tehdäkseen Lillyn ja Michaelin kanssa sovinnon Mia pyytää heiltä anteeksi ja kutsuu heidät Genovian itsenäisyyspäivätanssiaisiin. Tanssiaisissa Mian on viimein kerrottava, aikooko hän ottaa vastaan velvollisuutensa prinsessana vai jatkaa elämäänsä tavallisena teininä.

Kun Mia kuulee, että hänen on kieltäydyttävä kruunusta henkilökohtaisesti ja julkisesti, hän säikähtää ja aikoo paeta. Hän kuitenkin pysähtyy, kun hän löytää 16-vuotislahjansa (elokuvan nimessä mainitun päiväkirjan) ja isältään tulleen kirjeen, jonka tämä kirjoitti hänelle ennen kuolemaansa. Isänsä sanoista liikuttunut Mia muuttaa mielensä ja suuntaa tanssiaisiin. Hänen autonsa kuitenkin hajoaa kesken matkan, mutta Joe (joka aavisti Mian pakoaikeet) saapuu paikalle limusiinilla ja pelastaa hänet.

Kun Mia ja Joe saapuvat tanssiaisiin, Mia pitää puheen, jossa hän ilmoittaa ottavansa Genovian kruunun vastaan. Hän tanssii ensimmäisen tanssin Michaelin kanssa. Sen jälkeen Michael vie Mian ulos palatsin puutarhaan, missä he suutelevat. Clarissen ja Joen nähdään pitelevän toisiaan kädestä, mikä viittaa heillä olevan romanttisia tunteita toisiaan kohtaan. Elokuvan viimeisessä kohtauksessa Mia on lentokoneessa Joen ja kissansa kanssa. Mia kirjoittaa päiväkirjaansa ja selittää, että hän on muuttamassa Genoviaan äitinsä kanssa ja että Lilly ja Michael aikovat tulla sinne kesällä vierailulle. Kun Mia katselee ulos lentokoneen ikkunasta, hän näkee alhaalla Genovian kauniin palatsin… Jatkuu elokuvassa Prinsessapäiväkirjat 2.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Anne Hathaway  … Mia Thermopolis  
 Julie Andrews  … Kuningatar Clarisse Renaldi  
 Héctor Elizondo  … Joseph "Joe"  
 Heather Matarazzo  … Lilly Moscovitz  
 Robert Schwartzman  … Michael Moscovitz  
 Mandy Moore  … Lana Thomas  
 Caroline Goodall  … Helen Thermopolis  
 Larry Miller  … Paolo  
 Sandra Oh  … Vararehtori Gupta  
 Patrick Flueger  … Jeremiah Hart  
 Erik von Detten  … Josh Bryant  
 Sean O'Bryan  … Opettaja Patrick O'Connell  
 Kathleen Marshall  … Charlotte  
 Mindy Burbano  … Liikunnan opettaja Neiti Harbula  
 Kimleigh Smith  … Musiikin opettaja Kim Leigh  
 Beth Anne Garrison  … Cheerleader Anna  
 Bianca Lopez  … Cheerleader Fontana