Pimiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suihkutilaan rakennettu yksinkertainen kotipimiö

Pimiö (valokuvalaboratorio) on tila, jota käytetään valokuvien kehitykseen. Pimiössä voidaan käsitellä filmejä tai valokuvapaperia niin, etteivät ne valotu tarkoituksettomasti. Pimiöitä on käytetty jo 1800-luvun loppupuolelta. Pimiön voi harrastelija rakentaa kotonaan tilaan jonka saa täysin pimennettyä. Yksinkertaista kuvien vedostamista varten pimiön varustukseen tarvitaan mm. negatiivien suurennuskone, alan liikkeestä hankittava suojavalo, valokuvapaperia, altaat sekä kemikaalit (kehite ja kiinnite). Filmin kehittämistä varten riittää, että sen saa täysin pimeässä laitettua kehityspurkkiin - loput voi hoitaa huoneenvalossa.

Pimiössä voidaan kehittää mustavalko- tai värivalokuvia. Kun filmi on valotettu, se on ensin kehitettävä. Filmi kierretään spiraalille, joka laitetaan valotiiviiseen tankkiin. Tankista voi kätevästi vaihtaa kemikaalit prosessin aikana. Kehitysprosessin eri vaiheet ovat kehitys, keskeytys (huuhtelu), kiinnitys, loppuhuuhtelu sekä kuivaus. Kun filmi on kehitetty, voidaan siitä vedostaa kuvia. Mustavalkokuvan kehitysprosessiin valmiilta negatiivilta sisältyy neljä vaihetta: valokuvauspaperin valotus negatiivin projisoivalla suurennuskojeella ja paperin kemiallinen käsittely kolmessa nesteessä: kehite, keskeyte (tai vain huuhtelu) ja kiinnite. Värikuville prosessi on erilainen.

Useimpia filmejä voidaan käsitellä ennen kehitysprosessia vain täysin pimeässä, mutta valokuvapapereiden kanssa voidaan käyttää suojavaloa helpottamaan työskentelyä. Mustavalkovalokuvapaperit eivät ole punaiselle valolle herkkiä, joten suojavalo on usein elokuvistakin tuttu punainen, mutta se voi olla muunkin värinen nykyisillä papereilla. Värikuvia tehtäessä on suojavaloa ei usein käytetä, sillä paperi on kaikille väreille herkkä. Erittäin heikkoa ja sopivan väristä valoa voidaan kuitenkin käyttää valottamatta paperia liikaa.

Värivalokuvauksen suosio ja toisaalta kameraseuroissa kiertäneet paikkaansapitämättömät huhutselvennä sen kehitysprosessin monimutkaisuudesta laskivat 1980- ja 1990-luvuilla pimiötyöskentelyn suosiota valokuvauksen harrastajien keskuudessa. Myöhemmin nopeasti yleistyneen digitaalisen valokuvauksen myötä pimiöt ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi, sillä nykyisin filmikuvat useimmiten skannataan ja sitten tulostetaan tai teetetään vedokset ammattilaboratorioissa.


Aiheesta muualla [muokkaa]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.