Pikkukeltasiipi
| Pikkukeltasiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
| Suku: | Eilema |
| Laji: | lutarellum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eilema lutarellum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkukeltasiipi (Eilema lutarellum) on yleinen, siilikkäisiin kuuluva pieni perhoslaji. Lajista on joskus käytetty kirjallisuudessa myös nimiä aitokeltasiipi ja multakeltasiipi.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukeltasiipi on pienehkö ja suhteellisen huomaamaton perhoslaji. Etusiivet vaihtelevat väriltään likaisen keltaisesta vaaleanharmaaseen. Etusiiven etureunassa ei ole keltaista juovaa. Takasiivet ovat pohjaväriltään keltaiset, mutta niiden tyvi ja siiven etuosa ovat mustat. Musta väri erottuu hyvin myös lentävällä yksilöllä. Tuntosarvet ovat tummat ja ruumis on enimmäkseen tummanharmaa. Takaruumis on kuitenkin puolivälin jälkeen kellertävä. Siipiväli on 21–30 mm.[1]
Täysikasvuinen toukka on tummakarvainen, noin 16 mm pitkä ja väriltään harmaanruskea. Toukan selkäpuolella on kaksi leveää ruskeanoranssia raitaa, ja niiden välissä kapea, musta keskiviiva.[2]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on palearktinen, ja sitä tavataan Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta Euroopan ja Siperian poikki Venäjän kaukoitään.[3] Suomessa pikkukeltasiipeä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Perhonen lentää heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuoliskolle.[4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukultasiipi kuuluu päiväaktiivisimpiin keltasiipilajeihin. Silti sekin on liikkeellä enimmäkseen yöllä. Päivällä perhoset vierailevat ahkerasti kukilla. Koiraat lentävät valolle huomattavasti naarasta useammin.[5][3]
Naaras munii usean päivän aikana 80–100 munaa ja kuolee heti saatuaan kaikki munat laskettua. Toukat kuoriutuvat parin viikon kuluttua ja toukka on lajin talvehtiva elämänvaihe. Keväällä toukat koteloituvat rakentamaansa ruskeaan kotelokoppaan.[5]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useiden muiden keltasiipien tapaan pikkukeltasiivenkin toukka syö puiden pinnalla ja kivillä kasvavia jäkäliä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 358–360
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
|