Persian muslimivalloitus
Persian muslimivalloitus tarkoittaa islamilaisen historiankirjoituksen kuvaamia tapahtumia 630- ja 640-luvuilla, joissa Arabian niemimaalta hyökänneet muslimiarmeijat tuhosivat sassanidien dynastian hallitseman Persian valtakunnan kahdessa suurtaistelussa. Niissä sassanideja vastassa olivat oikeaan johdettujen kalifien eli Rašidun-kalifaatin huomattavasti pienemmät armeijat.[1] Valloituskertomukset ovat peräisin islamilaisista lähteistä, jotka alkavat vasta 800-luvulta. Niiden luotettavuus on sen vuoksi kyseenalaistettu.lähde?
Islamilainen kuvaus valloituksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Persian muslimivalloitus, kuten arabien valloitussodat 800-luvulle asti, ovat osa islamin syntymisestä kertovaa perimätietoa. Ne ovat islaminuskossa pyhää historiaa, joten sen ei katsota kuuluvan kriittisen historiantutkimuksen alueeseen. Valloituksen aikaan kalifina kerrotaan olleen Umar ibn al-Khattab (634–644), mutta se vietiin päätökseen kalifi Uthman ibn Affanin (644–656) aikana.lähde?
Qadisiyyan taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Qadisiyyan taistelu
Islamilaisten lähteiden mukaan ensimmäinen suurtaistelu käytiin Qadisyyassa nykyisen Irakin alueella vuonna 634 tai 637. Tällöin al-Tabarin kertoman mukaan 12 000 miestä käsittävä kalifaatin armeija löi kymmenkertaisen vastustajan eli sassanidien 120 000 miestä ja 30 elefanttia käsittäneen armeijan ja tuotti sille 22 000 kaatuneen tappiot.[2] Taistelun kolmantena päivänä persialaisarmeijan sanotaan romahtaneen, kun eräs arabisoturi surmasi näiden komentajan Rustamin.[3] Persialaisten armeija tuhottiin miltei tyystin. Arabit ajoivat pakenevia persialaisia takaa aina heidän pääkaupunkinsa Ktesifonin portille saakka. Kaupunki kukistui, ja Yazdegerd III pakeni itään. Mesopotamia oli nyt muslimien hallussa.[4]
Qadisiyyan taistelusta kertoo Ibn Ishaq 700-luvun lopulla, mutta yksityiskohtaisimman kuvauksen esittää Tabari Historia-teoksensa 12. osassa 900-luvun alussa.[5] Kriittinen historiantutkimus on pitänyt taistelua taruna, koska siitä ei ole aikalaistodisteita eikä arkeologisia löytöjä.[6]
Nahavandin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Nahavandin taistelu
Lopullinen yhteenotto tapahtui kahdesta kahdeksaan vuotta myöhemmin Nahavandissa, joka oli Bagdadin ja Teheranin puolivälissä. Islamilaiset lähteet esittävät taistelun ajankohdaksi vuoden 639, 640 tai 642. Perimätieto kertoo, että al-Numanin johtama 30 000 miehen muslimiarmeija kukisti Firuzanin (tai Dhu al-Hajin[7]) johtaman 100 000 tai jopa 150 000 miehen persialaisen armeijan ja tuotti tälle yli 100 000 miehen tappiot.[8][9] Tarkan taistelukuvauksen asemesta Tabari kertoo, että "[a]rmeijat taistelivat hirmuisen ottelun miekoillaan aiheuttaen sellaista melua, että ne, jotka kuulivat sen, kertoivat, etteivät olleet koskaan kuulleet sellaista taistelun melskettä".[10]
Lopputuloksena oli iranilaisen sassanidivaltion romahdus.[9] Valloituksen katsotaan tulleen päätökseen, kun Persian viimeinen kuningas Yazdegerd III kuoli vuonna 651 Mervissä.[11]
Tabarin taistelukuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Persian muslimivalloituksista kertovat monet varhaiset islamilaiset lähteet, joista tärkein on al-Tabari. Tabarin historiateoksille on tyypillistä, että niistä puuttuvat taisteluiden konkreettiset kuvaukset. Niiden sijaan Tabari kirjoittaa esimerkiksi: "Armeijat taistelivat hirmuisen ottelun miekoillaan aiheuttaen sellaista melua, että ne, jotka kuulivat sen, kertoivat, etteivät olleet koskaan kuulleet yhtä suurta taistelun melskettä".[12] Tabarin melko stereotyyppinen taistelukuvaus sisältää tyypillisesti seuraavia asioita.[13] Muslimien komentaja saapuu paikalle, ja kärkijoukon, jälkijoukon ja molempien siipien kenraalit nimitetään. Seuraavaksi vuorossa voi olla piiritys. Sen jälkeen voidaan käydä kaksintaistelu, johon saattaa yhdistyä kiinnostava tarina. Jos seuraa taistelu, Jumalan johtamat muslimit murskaavat polyteistien armeijan. Muutamia muslimeja tapetaan, mutta he ovat säännöllisesti sankareita, jotka antavat henkensä Jumalan asialle aavistaen kohtalonsa ja valmistautuen suurimpaan uhriin. Vihollinen voi toisinaan huomata muslimiarmeijan mahdin ja moraalisen ylivoiman, mistä seuraa antautuminen ilman taistelua.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Axworthy, Michael: Iranin historia. Mielen valtakunta. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into, 2013. ISBN 978-952-264-191-5.
- Daryaee, Touraj: Sasanian Persia. The Rise and Fall of an Empire. I.B.Tauris, 2009. ISBN 978-1-78076-378-1.
- Kennedy, Hugh: The Great Arab Conquests. Phoenix, 2007. ISBN 978-0-7538-2389-7.
- Nevo, Yehuda. E. & Koren, Judith: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Prometheus Books, 2003. ISBN 1-59102-083-2.
- Smith, G. Rex: Translator's Foreword. Teoksessa: The History of at-Tabari. Vol. XIII. The Conquest of Iraq, Southwestern Persia, and Egypt (kääntänyt Gautier H. A. Juynbolh). State University of New York Press, 1989. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Al-Tabari: The History of al-Tabari. An Annotated Translation. Volume XII. The Battle of al-Qadisyyah and the Conquest of Syria and Palestine. State University of New York Press, 1992. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- At-Tabari: The History of at-Tabari. Vol. XIII. The Conquest of Iraq, Southwestern Persia, and Egypt (kääntänyt Gautier H. A. Juynbolh). State University of New York Press, 1989. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Axworthy 2007, s. 92
- ↑ Tabari 1992, s. 56, 89
- ↑ D. Gershon Lewental: Qādesiya, Battle of Encyclopædia Iranica Online. Viitattu 18.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Hämeen-Anttila, 2012, s. 71–78
- ↑ Tabari 1992
- ↑ Nevo & Koren, 2003
- ↑ Tabari 1989, s. 182
- ↑ Kennedy 2007, s. 171
- ↑ a b Axworthy, 2007, s. 92
- ↑ Tabari 1989, s. 208
- ↑ Daryaee 2009, s. 37
- ↑ At-Tabari 1989, s. 208
- ↑ a b Smith 1994, s. xv