Peltokurjennokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peltokurjennokka
Illustration Erodium cicutarium0.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Geraniales
Heimo: Kurjenpolvikasvit Geraniaceae
Suku: Kurjennokat Erodium
Laji: cicutarium
Kaksiosainen nimi
Erodium cicutarium
(L.) L'Hér. ex Aiton, 1789
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Peltokurjennokka Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Peltokurjennokka Commonsissa

Peltokurjennokka (Erodium cicutarium) on yksi- tai kaksivuotinen vaaleanpunakukkainen kurjenpolvikasvi. Se on pahanhajuinen. [1]

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja koko[muokkaa]

Peltokurjennokan kukkia.
Erodium cicutarium

Peltokurjennokka on rennosti tai kohenevasti kasvava monivartinen, runsaasti haarova, pehmeäkarvainen ruoho. Se kasvaa 5–50 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat parilehdykkäsiä ja lehtien lehdykät parijakoisia. Kukat sijaitsevat varren ja haarojen kärjissä pitkien perien päissä sarjoina. Peltokurjennokan kukat ovat noin yhden cm leveät, terälehdet ovat väriltään vaaleanpunaiset. Hedelmys on pitkä nokkamainen viisiosainen lohkohedelmä. Nokan kärki on nystykarvaton, toisin kuin läheisesti samannäköisellä myskikurjennokalla (Erodium moschatum), jota tavataan erittäin harvinaisena myös Suomessa. [2]

Peltokurjennokka Suomessa[muokkaa]

Suomessa peltokurjennokka on melko harvinainen tulokaskasvi, jota on löydetty pohjoisessa Inarin korkeudelta asti. Sitä pidetään Etelä- ja Itä-Suomessa muinaistulokkaana, muualla uustulokkaana. [2] Yleisehkönä peltokurjennokka kasvaa vain itäkaakossa Lappeenrannan seudulla. [3] Suomessa laji kasvaa peltorikkakasvina erityisesti hiekkaisilla mailla. Sen kasvupaikkoja ovat myös puutarhat, pihat ja tienvarret. Peltokurjennokka kukkii kesäkuusta syyskuuhun. [2]

Lähteet[muokkaa]

  1. ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 374. 2. painos. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. ↑ a b c Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Peltokurjennokka, Erodium cicutarium) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peltokurjennokka&oldid=13106547