Pankkilakko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pankkilakko tarkoittaa pankin toimihenkilöiden lakkoa.

Pankkilakot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen pankkilakko alkoi 31.1.1963. Työtaistelu kesti kolme päivää. Lakon taustalla olivat edellisen syksyn johtavien virkamiesten suuret palkankorotukset. Ne johtivat palkankorotusvaatimuksiin muillakin aloilla. Pankkimiesliiton korotusvaatimus oli miehille 29–46 % ja naisille 46–67 %. Näiden lisäksi vaadittiin 4 %:n yleiskorotusta. Lakko päättyi sovintoon, jossa miesten palkkoja korotettiin 14–27 % ja naisten 21–37 %. Nämä luvut sisälsivät 4 %:n yleiskorotuksen.[1]

Suomen toinen pankkilakko käytiin toukokuun alussa 1973. Se kesti kaksi viikkoa. Lakko merkitsi yhteiskunnassa merkittävää mullistusta. Henkilöasiakkaat nostivat ennen lakkoa tileiltään suuria määriä käteistä. Setelien määrä kasvoi suuresti. Lakkoilulla saatu etu jäi pieneksi. Työnantajan korkein palkankorotustarjous ennen lakkoa oli ollut 100 mk/kk tai 5,2 %. Lakon jälkeinen sopimus toi 110 mk/kk tai 5,2 %.[1]

Vuonna 1990 koettiin kolmas pankkilakko. Se alkoi Pankkitoimihenkilöliiton julistamalla ylityökiellolla ja ns. italialaisella lakolla, jossa työtä tehtiin hidastellen, mikä heikensi pankin antamaa palvelua. 19.1.1990 alkoi laaja-alainen maksuvälityssaarto. Maksujen välitys pankkiryhmien välillä lopetettiin. Vastatoimena työnantajaliitto julisti työsulun 1.2.1990 alkaen. Samana päivänä alkoi lakko. Työsulku koski valtaosaa Pankkitoimihenkilöliiton jäsenistä. Lakko lopetti yritysten rahaliikenteen miltei kokonaan. 1970-luvun kaltaista käteisen nostoryntäystä ei nyt koettu, koska asiakkailla oli jo runsaasti pankkikortteja, joilla he voivat maksaa ostoksensa. Lakon aikana moni työnantaja maksoi työntekijöiden palkat käteisenä palkkapusseissa kuten ennen vanhaan. Lakosta tuli pitkä, ja se loppui vasta 4.3.1990. Liiton palkankorotusvaatimus oli ollut 10 %. Siihen ei päästy, vaan korotukseksi tuli maaliskuusta alkaen 3,25 % ja kesäkuussa 2,75 % lisää. Työnantajien sovintoesitykseen nähden lakkoilulla saatiin alle 10 markan palkankorotus kuukaudessa. Lakonaikainen ansionmenetys ei sillä korvautunut.[1]

Postipankki sai pankkilakoista kilpailuetua. Koska Postipankin henkilöstö ei kuulunut Pankkitoimihenkilöliittoon, Muiden pankkien ollessa suljettuina Postipankit pysyivät auki lakkojen ajan. Merkittävä määrä asiakkaista ja rahoista siirtyi muista pankeista Postipankin suuntaan. Työtaistelut olivatkin Postipankille merkittäviä markkinointitilaisuuksia.[1]

Viikonlopputyön ehdoista ja palkankorotuksista aiheutuneet erimielisyydet johtivat pankkilakkoon vuoden 2017 lopussa. Lakko kesti vuoden kaksi viimeistä arkipäivää ja jatkui yhden arkipäivän tauon jälkeen tammikuun alussa. Tammikuun lakko sulki Aktian, Nordean ja Danske Bankin konttorit sekä suurimman osan Osuuspankkien konttoreista. Työtaisteluun johti erimielisyys viikonlopputyöstä, varsinkin lauantaityöstä. Työnantajapuoli halusi sijoittaa työntekijöiden työvuoroja kaikille viikonpäiville, kun taas työntekijäpuoli vaati, että viikonlopputyö pysyisi vapaaehtoisena kuten se oli siihen asti ollutkin. Työntekijöiden ja työnantajien yhdessä teettämän kyselyn mukaan asiakkaista kaksi kolmasosaa halusi pankkipalvelua iltaisin ja viikonloppuisin. Työnantajapuolen mukaan viikonlopputyön käyttö oli kuitenkin ollut rajoittunutta, koska ehdoista ei ollut pystytty riittävästi sopimaan.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000. Jyväskylä: Merita Pankki Oyj, 2000. Sivut 122–126. ISBN 951-889-103-6.
  2. Välipäivinä uhkaa pankkilakko verkkouutiset.fi. 14.12.2017. Viitattu 5.1.2018.
  3. Lassila, Anni: Pankissa on ollut isot lauantailisät. Helsingin Sanomat, 5.1.2018. Sanoma Osakeyhtiö.
  4. Pankkilakko jatkuu tänään - moni suuri pankki pysyy kiinni SSS.fi. 5.1.2018. Viitattu 5.1.2018.