Palveluspakko
Palveluspakko oli Ruotsissa ja Suomessa 1664-1883 oli voimassa palveluspakko, jonka mukaan jokaisen ei-veroja maksavan on oltava jonkun veroa maksavan palveluksessa. Jos palveluspakkoa laiminlöi sai tuomion irtolaisuudesta. Tämän lisäksi 1879-1923 oli voimassa vaivaishoitoasetus, joka velvoitti kaikkien työhön kykenevien elättävän itsensä ja perheensä. [1] Palveluspakon ankaruus vaihteli ajan saatossa.
Palveluspakko poistui Suomessa vuonna 1883, kun tuli uusi irtolaisasetus.[1] Irtolaisuus poistui lainsäädännöstä 1986.
Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiajan lopulta alkaen kaikkialla Euroopassa yleistyi pakkotyön käyttö irtolaisuuden vastaisessa taistelussa. Pakkotyölaitosten avulla työkykyiset köyhät (irtolaiset) haluttiin erottaa työkyvyttömistä (vaivaiset). Tukijärjestelmiä ylläpidettiin vain työkyvyttömille. [2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Teema: Irtolaisuus Kansallisarkisto: Arkistojen Portti. 28.11.2018. Viitattu 29.10.2020.
- ↑ https://vanha.oamk.fi/~eihautal/oppimateriaali/sosturva-verkkokurssiin/historiaa.htm