Henkilökohtainen tietokone

Wikipedia

Tämä artikkeli on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun.

Henkilökohtainen tietokone (engl. Personal Computer, lyh. PC) on tietokone jonka hinta, koko ja toiminnot tekevät sen yksityishenkilöille mahdolliseksi hankkia ja käyttää. Tämänkaltaiset tietokoneet ovat yleisesti tarkoitettu suoraan loppukäyttäjien hallittavaksi.

Nykyaikaiset henkilökohtaiseen käyttöön soveltuvat laitteet voivat olla muun muassa työasema-, kannettava-, tai taulu-tietokoneiden muodossa. Kaikkein yleisimmät käyttöjärjestelmät ovat Microsoft Windows, Mac OS X ja GNU/Linux. Kun taas kaikkein yleisimmät suoritintyypit ovat x86 ja PowerPC. Hyvin yleisiä ohjelmistosovelluksia henkilökohtaisissa tietokoneissa ovat muun muassa tekstinkäsittely ja taulukkolaskenta ohjelmat, pelit, ja henkilökohtaisten tietojenjärjestelemisessä tarvittavat työkalut kuten kalenteri ja yhteystieto-ohjelmistot. Moderneissa henkilökohtaisissa tietokoneissa on usein laajakaista tai puhelinverkkoyhteys internet-palveluihin, joka mahdollistaa pääsyn World Wide Web -verkkoon ja lukuisiin muihin palveluihin.

Henkilökohtainen tietokone löytyy usein kotoa kotitietokoneen muodossa, tai toimistosta. Tällainen tietokone on hyvin usein kytkettynä myös lähiverkkoon ja yhteydessä muihin saman rakennuksen tietokoneisiin. Eräs hyvin tunnusomainen piirre henkilökohtaisissa tietokoneissa on se, että yleensä niitä käyttää interaktiivisesti vain yksi henkilö kerrallaan. Tämä on päinvastaista verrattuna isoihin ja kalliisiin supertietokoneisiin joita hyvin monet ihmiset käyttävät yhtä aikaa ratkomaan suuria tiedonkäsittelytehtäviä ja jotka tarvitsevat täysipäiväisen henkilökunnan toimiakseen tehokkaasti.

Varhaisten henkilökohtaisten tietokoneiden omistajien täytyi hyvin usein kirjoittaa omat ohjelmansa voidakseen tehdä koneellansa mitään hyödyllistä. Nykyään käyttäjille on olemassa laaja kirjasto erilaisia kaupallisia tai avoimia ohjelmistoja jotka on helppo asentaa tietokoneeseen. Tulevaisuudessa suurien ja epäkäytännöllisten henkilökohtaisten tietokoneiden korvaajia ovat pienet ja samoja tehtäviä suorittavat kämmentietokoneet (engl. personal digital assistants, lyh. PDA), matkapuhelimet sekä jossain määrin päällepuettavat tietokoneet.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Tyypit 2.1 Työasematietokone 2.2 Kannettava tietokone 2.3 Taulutietokone 2.4 Ultra-kannattava tietokone 2.5 Kotiteatteritietokone 2.6 Taskutietokone 3 Laitteisto 3.1 Emolevy 3.2 Suoritin 3.3 Keskusmuisti 3.4 Kiintolevy 3.5 Näytönohjain 3.6 Muut osat 4 Ohjelmisto 4.1 Käyttöjärjestelmä 4.2 Sovellukset 5 Käyttöikä 6 Katso myös 7 Viitteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Henkilökohtaisten tietokoneiden kyvyt ovat muuttuneet suuresti sitten ensimmäisten elektronisten tietokoneiden päivien. 1970-luvun alkupuoliskolla akateemiset ja tieteellisessä tutkimustyössä olevat ihmisille tarjoutui tilaisuus hyödyntää tietokoneita jotka oltiin suunniteltu yhden ihmisen käytettäväksi. Vaikka nämä laitteet olivatkin vielä liian kalliita yksityishenkilöiden ostettavaksi ne otettiin lämpimästi vastaan ja niiden käyttöä alettiin tehostamaan. Mikrosuorittimien keksimisen yhteydessä joitakin vuosia aiemmin saatiin tietokoneet joidenka virtapiirit, kytkimet ja laitteet olivat vaatineet kokonaisia halleja tai huoneita tilaa pakattua hyvin pieniin tiloihin. Tämä johti varsinaisten henkilökohtaisten tietokoneiden syntymiseen ja yleistymisen vuoden 1975 paikkeilla. Ensimmäinen graafisen käyttöliittymän omannut tietokone, Xerox Alto julkaistiin 1973. Varhaiset henkilökohtaiset tietokoneet joita tuolloin kutsuttiin mikrotietokoneiksi myytiin rakennussarjoina elektroniikka harrastajille ja tietokoneista kiinnostuneille ihmisille. Ne myytiin yleensä tietyissä kappalemäärissä. 1970-luvun lopulla yritykset alkoivat ottaa tosissaan markkinat tämän kaltaisissa tietokoneissa ja massatuotetut, valmiiksi kasatut tietokoneet saavuttivat suosiota. Henkilökohtaiset tietokoneet alkoivat saavuttaa mm. Apple II ja Commodore 64 ansiosta suurempaa suosiota koti- ja yrityskäyttäjien parissa.

Läpi 1970- ja 1980-lukujen kotitietokoneita kehitettiin pääasiassa kotikäyttöön, ne tarjosivat pääasiassa henkilökohtaiseen käyttöön suunniteltuja toimisto-sovelluksia, ohjelmointi-ohjelmiston ja pelejä. Mutta hieman suuremmat ja kalliimmat järjestelmät (vaikkakin edelleen huomattavasti halvemmat verrattuna minitietokoneisiin ja suurtietokoneisiin) jotka oltiin suunniteltu toimisto ja pienyritys käyttöön alkoivat myös ottaa tuulta alleen.

Nämä työasemat sisälsivät pääasiassa erittäin nopean suorittimen, graafiset käyttöliittymät ja niissä oli yleisesti myös suuri paikallinen kiintolevy tila sekä lähiverkko toiminnot. Lisäksi niistä alkoi löytymään moniajavia käyttöjärjestelmiä jotka olivat harvinaisuus kotikäytössä. Työasemia käytetään edelleen sellaisissa vaativissa työtehtävissä kuten tietokoneavusteisessa suunnittelussa, muotoilussa ja mallinnuksessa, tieteellisessä työssä, rakennusteollisuudessa, kuvakäsittelyssä, arkkitehtuurisessa suunnittelussa, tietokone animaatioissa ja elokuvien erikoistehosteissa. Ensimmäisiä tämän kaltaisia koneita oli Apple Lisa -tietokone joka edisti tietokoneiden helppokäyttöisyyttä ja toimi tien näyttäjänä tuleville tietokoneille vaikka kaupallisesti olikin pettymys.

Ajankuluessa nämä kaksi erillistä henkilökohtaisten tietokoneiden markkinaa sulautuivat yhdeksi kokonaisuudeksi. Työasemiin tiensä kotipuolelta löysivät väri grafiikka ja äänet, kun puolestaan kotitietokoneet ja pelaamiseen suunnitellut pelikonsolit alkoivat käyttämään samoja suorittimia ja käyttöjärjestelmiä kuin toimistokäyttöön valmistetut henkilökohtaiset tietokoneet. Massa tuotetuissa kotitietokoneista löytyivät vertailukelpoiset graafiset kyvyt ja muistit kuin mitä muutama vuosi aiemmin olivat esiintyneet vain tiettyjen valmistajien yksilöllisissä työasemissa. Jopa lähiverkko toiminnot jotka alun perin mahdollistivat yritysten jakaa tallennuskapasiteettia ja laitteita tietokoneiden välillä, muuttui vakinaistetuksi ominaisuudeksi kotitietokoneissa.

[muokkaa] Tyypit

[muokkaa] Työasematietokone

Työasema on itsenäinen pöydällä joko makaavan tai seisova henkilökohtainen tietokone (PC).

[muokkaa] Kannettava tietokone

tietokone jonka koko on niin pieni, että se mahtuu matkasalkkuun ja on helppo ottaa mukaan työmatkalle.

[muokkaa] Taulutietokone

Esimerkiksi kosketusnäytön omaava paneelitietokone jota ohjataan stylyksen avulla.

[muokkaa] Ultra-kannattava tietokone

Esimerkiksi Nokian N800 laitteet.

[muokkaa] Kotiteatteritietokone

Esimerkkejä AppleTV, uudet pelikonsolit kuten PlayStation 3 ja Microsoft Xbox 360, HTPC-laitteet.

[muokkaa] Taskutietokone

Esimerkiksi Matkapuhelimet, PDA ja PocketPC laitteet.

[muokkaa] Laitteisto

Tyypillinen työasema tietokone on rakennettu seuraavista osista:

• tietokoneen kotelo ja virtalähde
• emolevy
• keskussuoritin
• muistikammat
• näytönohjain
• kiintolevy
• näppäimistö ja hiiri
• näyttö

Näistä osista voidaan kasata tietokone ilman koulutusta siihen. Emolevy on tietokoneen tärkein yksittäinen osa johon kaikki muut osat kytketään kiinni. Muistikammat, näytönohjain sekä suoritin kiinnitetään suoraan emolevyyn niille kuuluville paikoillensa. Massamuistit kuten kiintolevyt ja cd/dvd-asemat kytketään asian mukaisilla kaapeleilla kotelonsisällä. Emolevyyn kytketään kotelon ulkopuolelta hiiri ja näppäimistö. Näyttö kytketään emolevyn laajennuspaikkaan asennettuun näytönohjaimeen ei niinkään suoranaisesti emolevyyn.

[muokkaa] Emolevy

[muokkaa] Suoritin

[muokkaa] Keskusmuisti

[muokkaa] Kiintolevy

[muokkaa] Näytönohjain

[muokkaa] Muut osat

Massamuistit

• Kiintolevy
• Levyke-, Zip- ja Jazz-asemat, myös muita levyketyyppisiä ratkaisuja olemassa.
• Optinen asema esim. (CD, DVD, HD-DVD tai Blue-Ray)
• Flash muisti (sisäinen tai ulkoinen muistikortti)

Käyttöjärjestelmä (ts.: Microsoft Windows, Mac OS, Linux ja monet muut) voidaan asentaa useammallekkin näistä, mutta tyypillisesti vain kiintolevylle asennus on mahdollinen. LiveCD jossa käyttöjärjestelmä on asennettu CD- tai DVD-levylle on mahdollinen, mutta ne ovat hitaita ja käytössä yleisesti käytetty vain työkaluna kun käyttöjärjestelmän asennetaan kiintolevylle, esitellessä sen toimintoja tai ongelmien ratkonnassa.

Yleisiä lisälaitteita ja laajennuskortteja

• Tulostin
• Skanneri
• Monitoimilaite
• Verkkokamera
• Kaiuttimet
• Modeemi
• Reititin
• Kuuloke ja mikrofoni, yhdestettynä tai erikseen
• Kortinlukija
• Joystick-ohjain.
• Äänikortti
• TV-kortti
• [[Verkkokortti
• Modeemikortti
• USB-muisti
• Ulkoinen kovalevy

[muokkaa] Ohjelmisto

[muokkaa] Käyttöjärjestelmä

Pääartikkeli: Käyttöjärjestelmä

Henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmä markkinat ovat tällä hetkellä Microsoftn, Windowsilla, lähes monopolimaisesti hallinnoimat 80-90 % markkinaosuudella.^[1][2]

Muita PC käyttöjärjestelmiä ovat muun muassa Apple-yhtiön Mac OS X ja avoimen lähdekoodiyhteisön GNU/Linux käyttöjärjestelmän levitysversiot kuten Suse, Mandriva, Ubuntu, ja Red Hat. Matkapuhelimista löytyy hyvin usein myös Symbian tai Windows Mobile.

[muokkaa] Sovellukset

[muokkaa] Käyttöikä

[muokkaa] Katso myös

• IBM Corporation
• Microsoft Corporation
• Apple, Inc.
• Työasematietokone
• Supertietokone
• Palvelintietokone

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla