Okatytönkorento

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Okatytönkorento
Okatytönkorentokoiras.
Okatytönkorentokoiras.
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot Zygoptera
Heimo: Tytönkorennot Coenagrionidae
Suku: Enallagma
Laji: cyathigerum
Kaksiosainen nimi
Enallagma cyathigerum
(Charpentier, 1840)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Okatytönkorento Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Okatytönkorento Commonsissa

Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) on hentosudenkorentoihin kuuluva pienikokoinen sudenkorentolaji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okatytönkorentonaaras.

Okatytönkorennon kokonaispituus on 29–36 mm, josta jykevän takaruumin osuus on 24–29 mm. Koiraan vartalo on on korostuneen sinimusta, sinisen sävyn ollessa syvän taivaansininen. Keskiruumiin sivulla on vain yksi musta juova. Takaruumiin toisessa jaokkeessa on yleensä musta nuijamainen kuvio, mutta ei pitkittäisiä viivoja. Kolmas, neljäs ja viides jaoke ovat etuosastaan laajalti siniset, kahdeksas ja yhdeksäs jaoke lähes kokonaan siniset. Nuoret koiraat ovat pohjaväriltään violetinharmaita. Naaraan pohjaväri vaihtelee kermanvalkeasta vihreään ja joskus siniseen tai ruskeaan. Takaruumiin selkäpuolella on lajille tyypillinen torpedomainen kuvio. Myös naaraalla keskiruumiin sivulla on vain yksi musta juova. Takaruumiin kahdeksannen jaokkeen vatsapuolella on taaksepäin suuntautunut terävä oka, josta laji on saanut suomenkielisen nimensä. Okatytönkorentojen kaikki siivet ovat läpinäkyviä ja kapeita. Useimmat siipisolut ovat nelikulmaisia. Takasiivet ovat 18–23 mm pitkät. Levätessään siivet ovat muiden tytönkorentojen tapaan useimmiten yhdessä.[2][3]

Okatytönkorento muistuttaa useimpia muita Suomessa tavattavia tytönkorentolajeja. Erityisesti koiras muistuttaa keihästytönkorentoa.[4] Joidenkin muiden sudenkorentojen tapaan okatytönkorennon väritys voi vaihdella lämpötilan mukaan.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okatytönkorento viihtyy erilaisten vesien äärellä, mutta puuttuu vuolaasti virtaavista vesistä. Erityisesti laji suosii meren- ja järvien lahtia ja suuria suolampia.[4] Toisin kuin suurin osa muista tytönkorentolajeista, okatytönkorento lentää usein avoveden yllä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Okatytönkorentoa tavataan lähes koko Euroopassa. Levinneisyysalue jatkuu Pohjois-Aasiassa Tyynelle valtamerelle saakka. Suomessa lajia tavataan hyvin yleisenä koko maassa Käsivarren Lappia lukuunottamatta.[2][4]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parittelevat okatytönkorennot.

Suomessa okatytönkorentojen lentoaika on toukokuun lopusta syyskuun puoleenväliin. Lajin kuoriutuvia yksilöitä voi tavata läpi kesän syyskuulle saakka.[4] Joidenkin muiden sudenkorentolajien tapaan okatytönkorentokoiraat yrittävät paritellessaan ensin poistaa edellisen koiraan sperman naaraan sukuelimistä. Naaras laskeutuu usein munimaan kokonaan veden alle.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karjalainen, Sami, Suomen sudenkorennot. Uudistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010 (2002).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dow, R.: Enallagma cyathigerum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 12.8.2014. (englanniksi)
  2. a b c Korentowiki: Okatytönkorento Viitattu 27.8.2011.
  3. Karjalainen 2010, s. 74, 95.
  4. a b c d Karjalainen 2010, s. 95.
  5. Karjalainen 2010, s. 55.
  6. Karjalainen 2010, s. 33, 37.