Keihästytönkorento
| Keihästytönkorento | |
|---|---|
.jpg) Keihästytönkorentokoiras. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Sudenkorennot Odonata |
| Alalahko: | Hentosudenkorennot Zygoptera |
| Heimo: | Tytönkorennot Coenagrionidae |
| Suku: | Coenagrion |
| Laji: | hastulatum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Coenagrion hastulatum |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) on hentosudenkorentoihin kuuluva pienikokoinen ja hento sudenkorento. Lajin arvellaan olevan Suomen yleisin sudenkorentolaji.[3]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Keihästytönkorennon kokonaispituus on 31–31 mm, josta takaruumin osuus on 22–29 mm. Koiraan vartalon pohjaväri on tasaisen taivaanvärinen, tummaa on melko vähän. Keskiruumiin sivujen sininen on vaaleampaa ja alapinta hieman vihertävä. Keskiruumiin olkajuovat ovat suhteellisen leveät. Takaruumiin toisessa jaokkeessa on lajille tyypillinen keihäänkärjen (tai sienen) muotoinen kuvio, joka on kannastaan kiinni jaokkeen alareunan mustassa reunuksessa. Kuvion edessä kärjen molemmin puolin on kaksi lyhyttä poikkijuovaa. Kolmannessa jaokkeessa kuvio muistuttaa terävää nuolenkärkeä, joka kattaa jaokkeesta kolmanneksen. Kolmannesta kuudenteen jaokkeet ovat ainakin puoliksi sinisiä, kahdeksas ja yhdeksäs jaoke ovat kokonaan vaaleat. Koiraan kaulus on tylppäkärkinen. Naaras on väriltään useimmiten vihreän- tai mustankirjava. Koko takaruumis on selkäpuolelta tumma. Naaraan kauluksen kärki muodostaa kolmiomaisen kärjen. Keihästytönkorentojen siivet ovat läpinäkyviä ja kapeita. Useimmat siipisolut ovat nelikulmaisia. Takasiivet ovat 16–23 mm pitkät. Levätessään siivet ovat muiden tytönkorentojen tapaan useimmiten yhdessä.[3][4]
Keihästytönkorento muistuttaa useimpia muita Suomessa tavattavia tytönkorentolajeja. Koiras muistuttaa erityisesti okatytönkorentoa ja kuutytönkorentoa. Naaras puolestaan muistuttaa eniten sirotytönkorentoa ja eteläntytönkorentoa.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keihästytönkorento viihtyy lähes kaikenlaisten seisovien vesien äärellä. Erityisesti laji suosii suolampia, mutta on yleinen myös järvien lahdilla, jokisuvanteissa ja ojissa. Lajia tavataan myös merenlahdilla.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keihästytönkorentoa tavataan Keski- ja Pohjois-Euroopassa sekä Pohjois-Aasiassa. Suomessa lajia tavataan erittäin yleisenä koko maassa.[3][5]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa keihästytönkorentojen lentoaika on toukokuun lopusta elokuun loppupuolelle.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karjalainen, Sami, Suomen sudenkorennot. Uudistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010 (2002).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Clausnitzer, V.: Coenagrion hastulatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Keihästytönkorento – Coenagrion hastulatum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Korentowiki: Keihästytönkorento Viitattu 27.8.2011.
- ↑ Karjalainen 2010, s. 74, 79.
- ↑ a b c Karjalainen 2010, s. 79.