Nkeiru Okoye
Nkeiru Okoye (s. 1972 New York) on yhdysvaltalainen säveltäjä.[1]
Okoye voitti 13-vuotiaana ensimmäisen palkinnon kansallisessa sävellyskilpailussa. Hän sai kandidaatin arvon sävellyksessä ja musiikin teoriassa Oberlinin musiikkikonservatoriosta. Maisterin ja filosofian tohtorin arvot sävellyksessä ja musiikin teoriassa hän sai Rutgersin yliopistosta. Okoyen teoksia ovat esittäneet lukuisat sinfoniaorkesterit eri puolilla Yhdysvaltoja.[1] Hänen tunnettujen sävellystensä joukossa ovat Voices Shouting Out (2002), Phillis Wheatley (2005), African Sketches (2007–2008), Songs of Harriet Tubman (2007–2008), Brooklyn Cinderella (2011)[1], ooppera Harriet Tubman: When I Crossed That Line to Freedom (2014) ja Invitation to a Die-In (2017).[2]
Okoye on johtanut musiikin teorian ja sävellysten laitosta New Yorkin osavaltionyliopistossa (New Paltz).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Nkeiru Okoye (Arkistoitu – Internet Archive) African Diaspora Music Project
- ↑ Nkeiru Okoye: Now Is the Moment San Francisco Classical Voice
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset sivut (englanniksi)
| ||||||||||||||
