Nizzan malli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nizzan malli (engl. Nice model) on 2000-luvulla kehitetty teoria, jonka mukaan ulkoplaneetat ovat siirtyneet aurinkokunnan syntyvaiheessa ulommaksi. Teorian mukaan jättiläisplaneetat syntyivät melko lähellä toisiaan. Teorialla selitetään muun muassa kaukana Auringosta olevat planeetat Uranus ja Neptunus, Oortin pilvi ja Kuiperin vyöhyke. Nizzan mallia täydeltävä "Grand Track" -ajatus olettaa lisäksi ulkoplaneettojen siirtyneen ensin sisään, sitten vaihtaneen kulkusuuntaansa ulospäin taivaanmekaniikan lakien mukaisesti. Tällä teorialla selitetään joitain sisäplaneettojen piirteitä. Teorian esitteli ensi kertaa Levisonin ja Morbidellin tutkimusryhmä vuonna 2004[1].

Grand Track -teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin vuonna 2011 Nizzan mallia on täydennetty "Grand Track" -ajatuksella, jonka mukaan Jupiter ja Saturnus vaelsivat ensin sisäänpäin, sitten ulospäin[2] eri migraatiomekanismeilla. Tämän teorian mukaan kaasujätit syntyivät ennen kiviplaneettoja, joiden paikalla oli kaasujättien synnyn aikoihin asteroidin kokoisia planetesimaaleja[3]. Jupiter syntyi alkujaan noin 3,3 AU etäisyydellä Auringosta, Saturnus 4,3, Naptunus 6 AU ja Uranus 8 AU etäisyydellä[3]. Keveämpi, nopeammin liikuva saturnus otti Jupiteria kiinni sisään päin vaelluksen aikana[4]. Vaellettuaan noin 1,5 AU päähän auringosta Jupiter puristi vetovoimallaan kiviplaneettojen syntyyn tarvittavien planetesimaalien radat melko kapeaksi renkaaksi[5]. Vaellus vei laskujen mukaan noin 100000 vuotta[4], joka on malko lyhyt aika Aurinkokunnan synnyn historiassa. Tämän jälkeen muuttunut rataresonanssi käänsi Jupiterin ja Saturnuksen kulkusuunnan ulospäin[4]. Jättiläisplaneettojen ratojen muutokset aiheuttivat häiriöillään tämän jälkeen suuren asteroidipommituksen. Esimerkiksi Maan vesi on peräisin Aurinkokunnan ulko-osien asteroideista ja komeetoista. Sisäplaneettojenkin radat muuttuivat ja mm. Venus ja Maa vaihtoivat Aurinkokunnan syntyvaiheessa paikkaa. Marsin pieni massa selittyy sillä, että se syntyi sisäplaneettarenkaan ulkopuolella[6][7]. Massiiviset Maa ja Venus sisäplaneettakiekon keskellä[6], koska siellä tiheässä ympäristössä näiden planeettojen alkiot kasvoivat nopeimmin[4]. Asteroidivyöhykkeen kivinen sisäosa syntyi siten, että ollessaan Aurinkokunnan sisäosissa jättiläisplaneetat sinkosivat tälle alueelle painovoimalingolla kappaleita sisäplaneettojen kiviseltä syntyaleelta[8]. Maan massasta arvioidaan olevan jäiseltä vyöhykkeeltä noin 0,5-2%, jotta Maan vesipitoisuus selittyisi[6].

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. National Geographic Suomi 7/2013, 25.7.2013, Artikkeli s 28-45 "Villin vuoruuden seuraukset", s 39-40
  2. Tieteen Kuvalehti 2013/12, Artikkeli s 42-47, Kaasujätit riepottelivat Aurinkokuntaa, Kohta s 45, 46
  3. a b Tieteen Kuvalehti 2013/12, s 43
  4. a b c d Tieteen Kuvalehti 2013/12, s 44
  5. Tieteen Kuvalehti 2013/12, s 46, 47
  6. a b c Tieteen Kuvalehti 2013/12, s 46
  7. Origin of the Asteroid Belt and Mars' Small Mass Kevin J. Walsh, A. Morbidelli, S. N. Raymond, D. P. O'Brien, A. Mandell
  8. Tieteen Kuvalehti 2013/12, s 47