Nizzan malli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nizzan mallissa jääjättiläiset Uranus ja Neptunus vaeltavat ulospäin ulompana olevan planetesimaalikiekon kappalten vetovoiman takia. Planetesimaalit vähenevät ajan mukana. Näin syntyy harva Kuiperin vyöhyke.

Nizzan malli (engl. Nice model) on 2000-luvulla kehitetty teoria, jonka mukaan ulkoplaneetat ovat siirtyneet aurinkokunnan syntyvaiheessa ulommaksi. Teorian mukaan jättiläisplaneetat syntyivät melko lähellä toisiaan ja suhteellisen lähellä Aurinkoa. Ulospäin siirtyminen olisi johtunut ulompana olevan planetesimaalikiekon vetovoimasta. Myös kappalten keskinäiset rataresonanssit olisivat vaikuttaneet siirtymisin.

Teorialla selitetään muun muassa kaukana Auringosta olevat planeetat Uranus ja Neptunus, Oortin pilvi ja Kuiperin vyöhyke. Nizzan mallia on täydennetty monilla lisäteorioilla. Näitä ovat mm. Grand Track, Nizzan malli 2, hyppäävä Jupiter ja viides jättiläisplaneetta. Grand Track väittää Jupiterin harventaneen vaelluksillaan asteroidivyöhykettä.

Alkuperäinen Nizzan malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs aika-etäisyyskaavio planeettojen vaelluksesta ulospäin. Tämän mukaan planeettojen radat häiriintyivät äkkiä.

Nizzan malli alkaa vaiheesta, jossa alkuaurinkoa ympäröivä kaasukiekko on kulunut. Jäljellä on jättiläisplaneettoja, pieniä planetesimaaleja ja ja syntyviä sisäplaneettoja. Alkuperäisessä Nizzan mallissa jääjättiläiset Uranus ja Neptunus vaeltavat ulospäin. Ne työntävät edellään planetesimaalikiekon kappaleita. Näitä sinkoutuu kohti Aurinkoa ja pois Auringosta. Näin syntyy jäisistä pikkuplaneetoista ja komeetoista koostuva Kuiperin vyöhyke. Pluton ja Neptunuksen risteävät radat saavat selityksensä.

Grand Track[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nizzan mallia täydentävä ”Grand Track”-ajatus olettaa lisäksi ulkoplaneettojen siirtyneen ensin sisään, sitten vaihtaneen kulkusuuntaansa ulospäin taivaanmekaniikan lakien mukaisesti. Tällä teorialla selitetään joitain sisäplaneettojen piirteitä. Grand Trackissa Jupiter vaeltaa suunnilleen Marsin radan lähelle. Se harventaa asteroidivyöhykettä ja sisempää planestimaalikiekkoa. Vetisiä asteroideja sataa Maahan. Niinpä pieni Mars saa selityksensä, niin kuin harva asteroidivyöhykekin. Teorian esitteli ensi kertaa Levisonin ja Morbidellin tutkimusryhmä vuonna 2004[1].

Nizzan malli 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoria Nizzan malli 2 alkaa alkuperäistä Nizzan mallia edeltävästä tilanteesta. Siinä neljä suurta jättiläisplaneetta kiertävät alussa ratarensonanssein toisiinsa sidonttuna. Vuorovaikutukset planetesimaalien kanssa ajavat jättiläisplaneettoja kohti Aurinkoa. Ne muutatvat sisimmän jättiläisplaneetan radan soikeaksi. [2]

Hyppäävä Jupiter[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyppäävä Jupiter-mallissa jokin Neptunuksen kokoinen planeetta ohittaa läheltä Jupiterin ja Saturnuksen muuttaen näiden ratoja. Ohittava planeetta voi olla joko Uranus, Neptunus tai jokin kadonnut planeetta. Näin Jupiter siirtyi nopeasti Marsin radan läheltä asteroidivyöhykkeelle[3]. Teoria alussa olleesta viidestä jättiläisplaneetasta selittää paremmin jättiläisplaneettojen nykyisen määrän ja radat.

Viides jättiläisplaneetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Violetilla merkitty viides jättiläisplaneetta sinkoutui teorian mukaan nopeasti pois Aurikokunnasta.

Eräs teoria väittää, että Aurinkokunnasa olisi ollut viides jättiläisplaneetta Saturnuksen ja Uranuksen alkuperäisten ratojen välissä. Saturnuksn ja Jupiterin vetovoimavuorovaikutukset olisivat ajaneet tämän pois Aurinkokunnasta[4].



Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. National Geographic Suomi 7/2013, 25.7.2013, Artikkeli s 28-45 "Villin nuoruuden seuraukset", s 39-40
  2. http://en.wikipedia.org/wiki/Nice_2_model
  3. [1]
  4. http://en.wikipedia.org/wiki/Hypothetical_fifth_giant_planet