Niittyvihersiipi
| Niittyvihersiipi | |
|---|---|
 koiras |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Punatäplämäiset Zygaenoidea |
| Heimo: | Punatäpläperhoset Zygaenidae |
| Alaheimo: | Vihersiivet Procridinae |
| Suku: | Adscita |
| Laji: | statices |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Adscita statices |
|
| Katso myös | |
Niittyvihersiipi (Adscita statices) on yleinen, metallinhohtoinen perhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niittyvihersiipi on melko pieni, metallinkiiltoisena säihkyvä perhonen. Etusiivet ovat pitkänomaiset ja suipot, eikä niissä ole havaittavaa kuviointia. Sekä etusiipien pinta että perhosen ruumis ovat kokonaan vihreän metallinkiiltoiset sävyn vaihdellessa kellertävän vihreästä turkoosiin. Takasiivet ovat tasaisen harmaanruskeat ja läpikuultavat. Tuntosarvet ovat naaraalla hieman kärkeä kohti paksuuntuvat, koiraalla selvästi kampamaiset. Imukärsä on pitkä. Siipiväli on 24–32 mm.[1][2]
Suomessa ainoa samannäköinen laji on selvästi tummempi ja väriltään sinertävä rämevihersiipi (Rhagades pruni). Sen sijaan etelämpänä Euroopassa on useita hyvin samannäköisiä sukulaislajeja.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyys ulottuu Etelä-Euroopasta Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan.[3][4] Suomessa niittyvihersiipeä tavataan etelärannikolta ainakin Etelä-Lappiin saakka, mutta laji on yleisempi etelässä. Perhosia on lennossa kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimensä mukaisesti niittyvihersiipi viihtyy kuivilla niityillä, kedoilla, tienpientareilla ja pellonreunuksilla. Lajilla ei ole vaellustaipumusta, ja sitä tavataan vain harvoin elinympäristönsä ulkopuolella. Sopivalla paikalla laji on kuitenkin yleensä runsaslukuinen. Perhoset lentävät päivällä aurinkoisella säällä ja lepäilevät pilvisinä päivinä kasveilla. Lentotapa on koko heimolle ominainen: nopeasta siipien räpyttelystä huolimatta perhonen etenee ilmassa rauhallisesti.[3] Perhoset viihtyvät kukilla nauttimassa mettä eivätkä piilottele näkymistään. Ne reagoivat laiskasti häiriöihin ja lennähtävät korkeintaan pienen matkan päähän. Naaras laskee munat kasveille 20–40 munan ryhminä. Toukka on aluksi lehtimiinaaja, mutta siirtyy myöhemmin elämään vapaana ravintokasvin alalehdillä[2][6]. Täysikasvuinen toukka rakentaa toukokuussa maahan löyhän, vaaleanruskean kotelokopan ja koteloituu sen sisään.[4] Keskenkasvuinen toukka talvehtii.
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö suolaheiniä (Rumex).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/adscita_statices.html
- ↑ a b http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=163
- ↑ a b Saarinen K, Jantunen J. 2003. Perhoset 2, Päivällä lentävät yön perhoset. WSOY. ISBN 951-0-27774-6
- ↑ a b http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/zygaenidae/statices.html
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Zygaenidae/Adscita/statices/Adscita%20statices.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://snotra.artdata.slu.se/artfakta/SpeciesInformationDocument/Adscita_Statices_102366.pdf[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Perhoset: Niittyvihersiipi
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)