Niittysinisiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niittysinisiipi
Koiras
Koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Polyommatus
Laji: semiargus
Kaksiosainen nimi
Polyommatus semiargus
(Rottemburg, 1775)
Synonyymit
  • Cyaniris semiargus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Niittysinisiipi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Niittysinisiipi Commonsissa

Niittysinisiipi (Polyommatus semiargus) on Etelä-Suomessa yleinen sinisiipi, jolla ei ole oransseja täpliä takasiipien alapinnoilla. Kooltaan se on suurehko tai keskikokoinen lajiryhmässään, siipien kärkiväli on noin kolme senttiä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras

Koiras on päältä melko tumman violetinsininen. Siipien ulkoreuna on leveälti mustahko ja tumman alueen raja on häipyvä. Naaraan siipien yläpinnat ovat tasaisen suklaanruskeat, usein tyvestä sinihärmäiset. Molemmilla sukupuolilla siipiripset ovat valkoiset. Siipien alapinta on vaaleanruskea, tyvestä sinihärmäinen ja ulompana sekä etu- että takasiiven poikki kulkee mustien, valkoreunaisten täplien rivi. Siipien keskivaiheilla on siiven poikkisuunnassa venyneet mustat, valkoreunaiset keskitäplät. Huomattavana tuntomerkkinä siipien alapinnoilla ei ole lainkaan oranssia väriä. Siipiväli 24–34 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittysinisiipeä tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan ja Keski-Aasian poikki Pohjois-Kiinaan ja Koreaan.[2] Suomessa laji on varsin yleinen ja pohjoisimmat havainnot ovat Kittilän korkeudelta. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta elokuun alkuun huipun ollessa heinäkuun alussa.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittysinisiiven elinympäristöjä ovat runsaskukkaiset kosteat niityt, metsäteiden reunat ja tuulelta suojaiset rannat. Koiraat aikuistuvat hieman ennen naaraita ja etsivät naaraita toisaalta lennellen ypäriinsä, toisaalta tähyillen kasvien päältä. Molemmat sukupuolet käyvät ahkerasti kukilla ja perhosten määrä on kasvaa kohti elinpaikan kukkaisimpia paikkoja. Myös parittelu tapahtuu usein näkyvästi kukinnolla.[2][5]

Naaras laskee munat yksitellen hernekasvien kukintoihin ja toukat kuoriutuvat noin viikossa. Toukat syövät kukkia sekä kehittyviä hedelmystöjä ja myrmekofiileinä ovat muurahaisten hoitamia. Laji talvehtii toukkavaiheessaan. Keväällä toukka syö vielä noin kuukauden ennen koteloiumista. Kotelovaihe kestää noin kaksi viikkoa.[2]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittysinisiiven toukat syövät hernekasveja, esimerkiksi apiloita (Trifolium).[2][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 296–297
  2. a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 219–220
  3. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  4. Perhosviki
  5. a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 148

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]