New Zealand National Airways Corporationin lento 441
| New Zealand National Airways Corporationin lento 441 | |
|---|---|
 Onnettomuuskoneen kaltainen NZNAC:n Douglas DC-3. |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 3. heinäkuuta 1963 |
| Onnettomuustyyppi | tuuliväänteen aiheuttama törmäys maastoon |
| Tapahtumapaikka | Kaimai Range, Uusi-Seelanti |
| Lähtöpaikka | Whenuapain lentoasema, Auckland |
| Välilaskupaikka | |
| Määränpää | Wellingtonin lentoasema, Wellington |
| Kuolleita | 23 |
| Eloonjääneitä | 0 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Douglas DC-3C |
| Lentoyhtiö | New Zealand National Airways Corporation |
| Rekisteritunnus | ZK-AYZ |
| Matkustajia | 20 |
| Miehistöä | 3 |
New Zealand National Airways Corporationin lento 441 oli New Zealand National Airways Corporationin Uuden-Seelannin sisäinen reittilento Aucklandista Taurangan, Gisbornen ja Napierin kautta Wellingtoniin.[1] Lennolla 3. heinäkuuta 1963 käytetty Douglas DC-3C törmäsi pystysuoraan kallionseinämään Kaimai Range -vuoristossa lähestyessään Taurangaa. Koneessa oli 20 matkustajaa ja kolme miehistön jäsentä, ja kaikki saivat törmäyksessä surmansa.[2] Se on pahin Uuden-Seelannin alueella sattunut lento-onnettomuus.[1]
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lento 441 lähti Aucklandista kohti Taurangaa kello 8.21. Sää oli myrskyinen ja tuulinen, ja pilvipeite oli matalalla. Lennolla piti alun perin olla 23 matkustajaa, mutta kolme matkustajista muutti suunnitelmiaan viime hetkellä eivätkä nousseet koneeseen.[3]
Lennon Aucklandista Taurangaan arvioitiin kestävän 48 minuuttia. Lennon 441 lentäjä otti yhteyden Taurangan lennonjohtoon kello 9.06, kertoi saapumisajaksi 9.08 ja pyysi lupaa alkaa laskeutua. Kun lennonjohto yritti kutsua konetta kello 9.14 ja uudelleen 9.16, vastausta ei kuulunut. Poliisiin otettiin yhteyttä ja kone ilmoitettiin kadonneeksi 9.30 jälkeen.[3]
Etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koneen hylkyä lähti ensimmäisenä etsimään koneen reitillä olleen louhoksen työläisistä koottu etsintäpartio. He lähtivät kulkemaan louhokselta siihen suuntaan, johon koneen oli nähty lentävän, mutta joutuivat huonon sään vuoksi palaamaan takaisin. Myös apuun kutsutut pelastustyöntekijät sekä sotilaat joutuivat lopettamaan etsinnät kesken sään vuoksi. Ilmasta etsintöjä tehtiin helikopterilla ja Uuden-Seelannin ilmavoimien Bristol Freighterillä.[3]
Bristol Freighterin miehistö havaitsi kadonneen koneen hylyn kello 11.58. Se oli rotkossa korkealla Kaimai Range -vuoristossa vaikeakulkuisessa maastossa. Helikopterilla tehdyssä tarkemmassa etsinnässä merkkejä selviytyjistä ei löytynyt. Pelastajat lennätettiin helikopterilla mahdollisimman lähelle hylkyä, mutta he pääsivät paikalle vasta seuraavana päivänä. Ruumiit kerättiin onnettomuuspaikalta niin ikään seuraavana päivänä sään selkiydyttyä.[3]
Onnettomuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkinnassa todettiin koneen törmänneen pystysuoraan kallionseinämään ja tuhoutuneen sen jälkeen tulipalossa lähes täysin. Koneessa olleista 23 ihmisestä 22 oli kuollut välittömästi. Yksi oli selvinnyt törmäyksestä elossa, mutta kuollut pian sen jälkeen.[3] Onnettomuuden välitön syy oli voimakkaasti alaspäin puhaltanut virtaus, joka painoi koneen vuoriston huippujen tason alapuolelle. Siellä se joutui voimakkaaseen turbulenssiin, joka esti lentäjiä saamasta konetta hallintaansa ja nostamaan sitä takaisin turvalliseen lentokorkeuteen.[2]
Onnettomuuteen vaikutti lisäksi se, että kapteeni arvioi ilmeisesti koneen sijainnin väärin ja aloitti laskeutumisen matkalentokorkeudesta liian aikaisin, vaikkakin hän päätti laskeutua vain alueelle ilmoitetulle pienimmälle turvalliselle korkeudelle. Turvallinen korkeus ei tosin välttämättä ollut riittävä, sillä Uuden-Seelannin siviili-ilmailuviranomainen ei minimilentokorkeuksia määrittäessään ollut pitänyt Kaimai Rangea vuoristoisena alueena.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnettomuuden jälkeen Taurangan lentoasemalle asennettiin etäisyyttä mittaava laitteisto, jonka avulla lentäjät saivat kenttää lähestyessään tiedon, kuinka kaukana olivat.[3]
Lennon 441 onnettomuus oli ensimmäinen kerta Uudessa-Seelannissa, kun helikoptereita käytettiin pelastustöissä. Maan asevoimilla tai pelastuspalveluilla ei onnettomuuden aikaan ollut helikoptereita käytössään, mutta onnettomuus osoitti niiden hyödyn onnettomuuspaikan etsimisessä.[3]
Koska kaikkia ruumiita ei löydetty, hylyn sijainti julistettiin hautapaikaksi. Uuden-Seelannin erikoisjoukkojen sotilaat kävivät hautaamassa hylyn räjäyttämällä kalliota sen päälle. Kone hautautui siivenkärkiä ja pyrstöä lukuun ottamatta kokonaan.[4] Onnettomuuden uhrien muistomerkki paljastettiin 5. heinäkuuta 2003, onnettomuuden 40-vuotispäivänä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b DC-3 crashes in Kaimai Range New Zealand History. Uuden-Seelannin hallitus. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Accident description Aviation Safety Network. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Kaimai Ranges plane crash Christchurch City Libraries. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ NZ SAS recall the 1963 Kaimai Air Disaster Tauranga Memories. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)