Naimaosa
Naimaosa oli ennen vuotta 1930 solmittuja avioliittoja koskeva käsite, joka tarkoitti puolison osuutta aviovarallisuuden muodostamaan pesään. Siitä säädettiin vuoden 1889 laissa aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteista. Lain mukaan puolisoilla oli yhteisomistusoikeus molempien omaisuudesta muodostuneeseen pesään. Molemmilla puolisoilla oli oikeus pesän puolikkaaseen siten, että heillä oli omistusoikeus kuhunkin pesän esineeseen. Naimaosaan ei kuitenkaan kuulunut puolisoiden yksityinen omaisuus eli ennen avioliittoa hankittu tai avioliiton aikana peritty kiinteistö maalla. Myös avioehtosopimus saattoi rajata omaisuutta yhteisomistusoikeuden ulkopuolelle.[1]
Naimaosasta tuli konkreettinen jakovaade silloin, kun puolisoille myönnettiin pesäero tai avioliitto purkautui. Tällöin naimaosa voitiin luovuttaa samoin kuin osuus jakamattomaan kuolinpesään. Naimaosa konkretisoitui, kun puolisoiden yhteinen omaisuus jaettiin. Jaon jälkeen kummallakaan puolisolla ei enää ollut esineellisiä oikeuksia tai vallintaoikeuksia toisen omaisuuteen. Ennen naimaosan konkretisoitumista sitä ei voinut luovuttaa. Naimaosasta voitiin määrätä myös testamentilla. Testamentinsaajan saannon sisältö ratkesi kuitenkin vasta pesänjaossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palstat 345–346.